Avainsana-arkisto: Synnytystrauma

Synnytyspettymys

Tässä artikkelissa haluan jakaa vinkkejä miten päästä synnytyspettymyksen yli. (Jokainen voi itse määritellä mikä on ”synnytyspettymys”. Jos synnytyksen ajatteleminen sattuu tiedät mistä puhun ja kannattaa jatkaa lukemista.) Usein kuulee, että ainoa tapa eheytyä on saada uusi korjaava synnytyskokemus. En ole samaa mieltä – vaikka olen doulana nähnyt miten upea korjaava synnytyskokemus on! Oikea lääke voi olla paljon muutakin kuin kokea synnytyksen ihme uudestaan. Tarina voi olla lääkettä. Tanssi voi olla lääkettä. Ja rakkaus on aina lääkettä. Elämä ja luonto ovat täynnä lääkettä.

Oman tyttäreni syntymästä on yli 7 vuotta enkä ole pitkään aikaan käynyt läpi synnytystä mielessäni. Ensimmäisten kahden vuoden ajan tein sitä melkein päivittäin. Synnytykseen liittyi sekä paljon kaunista ja valoisaa että kipeää ja vaikeaa. Synnytys oli niin mullistava ja iso kokemus – siihen liittyi kaikkea mitä elämään yleensä liittyy – miten sellainen kokemus voidaan kategorisoida?

Ensimmäinen vuosi uutena äitinä oli minulle rankka fyysisesti ja henkisesti koska olin menettänyt synnytyksessä niin paljon verta ja vauvani heräili 1-2 tunnin välein syömään. Pari kuukautta synnytyksen jälkeen rupesin saamaan migreenikohtauksia, joita tuli 10-14 päivän välein. Imetin ja oksensin ja yritin parhaani mukaan hoitaa vauvaa. Asuimme uudella paikkakunnalla kaukana sukulaisista, apuna oli ainoastaan oma mies, ja hän oli päivisin töissä.

Hoidin migreenikohtauksia homeopatialla ja sainkin paljon apua ja lievitystä. Ehkä homeopatia oli myös ensiapu synnytystrauman hoitamiseen. 1-vuotispäivän tienoilla olin valmis käsittelemään synnytystä ja varasin ajan synnytystarinakeskusteluun Pam Englandin kanssa. Suomesta en kokenut saavani apua neuvolasta enkä myöskään kätilöiltä. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt. Sain kuulla: ”sinullahan on terve vauva ja synnytys oli kuitenkin normaali alatiesynnytys”. Pam England näki asiat ihan toisin. Hän ymmärsi heti mitkä ajatukset (itsensä tuomitseminen), uskomukset (sukuni synnytystavat) ja tunteet (epäonnistumisen tunne) johtivat kärsimykseeni. Keskustelun ansiosta löysin monta uutta, voimaannuttavaa näkökulmaa: nyt saatoin nähdä itseni sankarittarena, en uhrina. Ymmärsin, että synnytystarinani muuttuu ja elää – se ei ole staattinen sarja ”faktoja”. (Tänään tarjoan itse synnytystarinakeskusteluja ja on aina yhtä maagista ohjata nainen kohti uutta, eheyttävää tarinaa.)

Ymmärsin myös, että minun on pakko tehdä surutyötä. Verenvuodon ansiosta olin menettänyt ensimmäisen vuorokauden tyttäreni kanssa – ja koko ensimmäinen vuosi oli ollut kaikkea muuta kuin mistä olin haaveillut. Osallistuin Englandin synnytystaidekurssille ja aloin pitää aiheesta blogia. Luominen oli minulle lääkettä. Jokainen piirustus johti minua eteenpäin labyrintin poluilla. Jokainen piirustus oli osa surutyötä. Surun alta löytyi ensiksi vihaa: kuina on mahdollista, ettei naisille anneta synnytysrauha? Mutta surun alta löytyi myös iloa sekä myötätuntoa itseäni ja muita naisia kohtaan.

nagu_stenlabyrintPam England kehotti minua harkitsemaan doulaksi ryhtymistä. Ajatus tuntui ensiksi vieraalta. En nähnyt, että minulla oli tarpeeksi ”hoivaava” luonne. Olin kuitenkin jo pitkään harjoitellun kuuntelemista ja pystyin nopeasti vaistoamaan toisen ihmisen vahvuudet ja sisäiset resurssit sekä houkuttelemaan ne esille kysymyksillä. Englandin tapa puhua synnytyksestä matkana ja labyrintistä tämän matkan symbolina kiehtoi minua. Mutta doulaksi ryhtyminen edellytti, että oma tarina pitää ”kompostoida” ennen kuin voi olla toiselle synnyttävälle naiselle aidosti läsnä. Voin rehellisesti sanoa, että kolme ensimmäistä synnytystä joissa olin mukana doulana oli tietyllä tapaa vielä oman tarinani työstämistä. Nyt monta vuotta ja yli kaksikymmentä synnytystä myöhemmin näin ei ole.

Tänään näen, että synnytyspettymystä ja traumaa on tärkeä lähestyä monesta eri näkökulmasta. Epäonnistumisen tunteesta ja itsensä tuomitsemisesta voi päästää irti oikeilla harjoitteilla mutta trauma voi silti jäädä kehoon ja solumuistiin. Synnytystarina on kehollinen tarina ja myös keho tarvitsee hoitoa. Sain itse paljon apua m.m. TRE-harjoituksista.

NaISEN ÄÄNI SYNNYTYKSESSÄ ON ELÄMÄN ITKU,-2Jos sinä olet kokenut synnytyspettymyksen älä vähättele asiaa. On kyse isosta menetyksestä. Hae apua, etsi itsellesi sopiva lääke, joka vie eteenpäin. Neuvolan psykologi voi olla luonnollinen paikka aloittaa, samoin vertaistuki. Vaikka päällimmäinen tunne heti syntymän jälkeen saattaa usein olla helpotus ja kiitollisuus (minä selvisin!), tämä voi muuttua tulevan vuoden aikana. Keskustelu kätilön kanssa ennen kotiinlähtöä ei siis aina riitä. Jos kysymyksiä ja ristiriitaisia tunteita on kannattaa rohkeasti ottaa uudestaan yhteyttä synnytyssairaalaan. Jos keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa ei vie eteenpäin, jos esim. koet että sinun oikeuksia potilaana on loukattu ja rajojasi on rikottu, niin joskus kirjallisen muistutuksen tai kantelun tekeminen on osa eheytymisprosessia.

Eheytymistä voi myös tukea:

  • Synnytystarinakeskustelu on hyvä tapa päästä alkuun – et voi muuttaa mitä synnytyksessä tapahtui mutta voit muuttaa omaa tulkintaasi ja vapautua epäonnistumisen tunteesta. Myös Skypen kautta.
  • EFT-ohjaus voi olla hyvä tapa jatkaa. EFT = Emotional Freedom Technique on itsehoitomenetelmä, joka yhdistää kognitiivisen psykologian ja akupainannan. Menetelmää on tutkittu verrattavan paljon ja m.m. sotaveteraanit ovat saanut paljon apua posttraumaattiseen stressiin.
  • TRE-stressipurkuliikkeet.
  • EMDR (kätilön ja kirjailijan Elizabeth Davisin suositus, en ole itse kokeillut);
  • Klassisessa akupunktiossa voidaan laittaa ”traumaneuloja”; mm. Terapiakulmassa.
  • Tantrinen hieronta voi olla todella eheyttävä monella tasolla, varsinkin jos synnytykseen on liittynyt väkivaltaa.
  • Doulana ja EFT-ohjaajana olen luonut Traumasta riemuvoittoon –online ohjausohjelman, johon kuuluu synnytystarinakeskustelu ja EFT-ohjausta. Ohjelma on ensisijaisesti odottajille ja siihen kuuluu myös uuteen synnytykseen valmistelevia harjoituksia mutta sisältö voidaan räätälöidä muille sopivaksi. Itse suosittelen, että on sinut synnytystarinansa kanssa ennen kuin tulee uudestaan raskaaksi.

Kirjallisuutta:

  • Pam England: Birthing from Within sekä Labyrinth of Birth.
  • Pam Englandin blogi naisen paluumatkasta synnytyksen jälkeen – oman tarinan sisäistäminen.
  • David Berceli: TRE-stressipurkuliikkeet
  • Peter Levine: Waking the Tiger: Healing Trauma
  • Lewis Mehl-Madrona: Narrative Medicine
  • Sylvia Brinton Perera: Descent to the Goddess: A Way of Intitation for Women

Teksti & kuvat: Alessandra Sarelin, sertifioitu doula, EFT-ohjaaja

Joustavuus lisää onnellisuutta – myös synnytyksessä 

IMG_Veera_doulakka

Veera Gindonis

Olen tutustunut Veeraan Doulakan doulakoulutuksen kautta. Soitan hänelle jos tarvitsen vertaistukea tai tietoa miten toimia vaikeassa tilanteessa. Keskustelimme Veeran kanssa aiheesta synnytys ilman kärsimystä.

Veera Gindonis oli Doulapalvelussa aloittaessaan Suomen ensimmäinen sertifioitu ammattidoula. Nykyään hänen doulayrityksensä Doulakka tarjoaa paitsi doulapalveluita ja imetysohjausta, myös doulakoulutuksia. Veera on kolmen lapsen äiti, eläinlääkäri, sertifioitu synnytysdoula (CLD, CAPPA) ja imetysohjaaja (WHO). Hän oli ensimmäisen kerran synnytystukihenkilönä ystävänsä synnytyksessä vuonna 2000. Esikoisen syntymän jälkeen vuonna 2005 hän kiinnostui aiheesta enemmän, kouluttautui ja siirtyi doulayrittäjäksi vuonna 2010.

Alessandra: Onko mahdollista synnyttää ilman kärsimystä vai kuuluuko kärsimys synnytykseen siinä missä kipukin?

Veera: Kärsimyksen ei tarvitsisi kuulua synnytykseen, mutta usein synnytys tai osia siitä koetaan kärsimyksenä.

Alessandra: Miksi?

www.labyrinthdoula.comVeera: Koska kulttuurimme niin vahvasti yhdistää synnytyskivun ja kärsimyksen. Kärjistetysti voi jopa ajatella, että puudutettuna synnyttämisen valitessaan synnyttäjät vaihtavat fyysistä kipua henkiseen kärsimykseen, koska epiduraalin kylkiäisenä tulevat toimenpiteet rajoittavat naisen valinnanmahdollisuuksia. Fyysinen kipu on niin pelottavaa, että siitä on pakko päästä eroon. Eikä ihme – synnytyskulttuurimme valtavirta ei juuri muusta puhu kuin fyysisestä kivusta. Valintaa vaikeuttaa, että etukäteen ei voi tietää kenen kohdalla epiduraali johtaa kärsimykseen ja ketä se suojelee traumalta ja kärsimykseltä.

Alessandra: Jos epiduraali automaattisesti johtaisi hyvään synnytyskokemukseen meillä ei olisi niin paljon synnytystraumoja Suomessa. Toisaalta olen doulana nähnyt todella voimaannuttavia, upeita, kärsimysvapaita synnytyksiä, jossa epiduraalia on käytetty. Eri tutkimusten mukaan hallinnan tunne on tärkeä osa hyvää synnytyskokemusta ja joskus epiduraali voi lisätä hallinnan tunnetta. Jos ei ole valmis kokonaan antautumaan synnytyksen intensiteetille, siitä voi seurata trauma. Silloin epiduraali voi olla siunaus ja suojella myös henkiseltä kivulta.

Veera: Sen takia onkin niin tärkeää, että synnyttäjä itse päättää epiduraalista ja muusta kivunlievityksestä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä päätöstä hänen puolestaan. Hyvä synnytyskokemus muodostuu siitä, että synnyttäjä tulee kuulluksi ja saa henkilökunnan tuen omille valinnoilleen.

Alessandra: Mietin, että onko Suomessa totuttu henkiseen kipuun ja kärsimykseen – se on jollain tasolla tuttua – kun taas fyysinen kipu voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeillä ja sen takia meillä ei ole strategiaa kohdata sitä ilman, että siitä seuraisi kärsimystä. Annamme kivulle merkityksen, joka lisää kärsimystä.

maha ulkonaVeera: Voi olla. Sekin tietenkin vaikuttaa asiaan, että synnytyskivun lievittäminen koetaan nykyään mitä suurimmassa määrin myös naisten oikeudeksi. Kipulääkkeisiin suhtautuminen jakaa synnyttäjät selvästi kahteen ryhmään, mikä sekään ei minusta ole hyvä. Toki omalla suhtautumisella voi vaikuttaa synnytykseen paljon, mutta vasta joustavuus elämän tapahtuessa lisää onnellisuutta! Asioita voi suunnitella etukäteen, mutta kärsimystä pystyy vähentämään tehokkaimmin sillä, että ottaa jokaisella hetkellä itselleen riittävästi aikaa tehdä itselle parhaiten sopivia päätöksiä. Siihen tarvitaan lujaa luottamusta oman elämän asiantuntijuuteen. Kelkan kääntäminen voi jossain tilanteessa olla mitä viisain valinta.

Alessandra: Tutkimuksen mukaan (katso edellinen blogikirjoitus), helppo ja nopea synnytys ei automaattisesti johda hyvään synnytyskokemukseen. Mikä on sinun kokemuksesi mukaan se asia, joka johtaa hyvään synnytykseen?

Veera: Doula-asiakkaani ovat usein todella tyytyväisiä silloin, kun he ovat löytäneet synnytykseensä jonkun työkalun tai harjoituksen, jonka avulla he pystyvät lisäämään pärjäämisen tunnettaan. Kun he löytävät omat resurssinsa ja voimavaransa. Doula on usein hyvä työpari matkalla koska hän osaa houkutella näitä voimavaroja esille sekä ennen synnytystä että sen aikana.

Alessandra: Miten nainen voi valmentautua synnytykseen ja lisätä mahdollisuuksiaan saada kokea hyvä, kärsimysvapaa synnytys?

Veera: Kukaan ei voi ulkopuolelta ojentaa toiselle kärsimysvapaata synnytystä. Synnytykseen valmistautumisen on hyvä lisätä itsetuntemusta niin, että synnyttäjä voi olla rauhallinen myös yllättävän tilanteen sattuessa. Hänen olisi hyvä pystyä luottamaan avustajiinsa ja tukijoukkoihinsa, koska synnytyksen aikana asioita ei enää välttämättä pysty puhumaan läpi juurta jaksain. Myös perusasiat ovat tärkeitä: se, että syö hyvin, saa lepoa ja sopivasti liikuntaa.  On tärkeää, että kehossa on hyvä olla ja siihen voi luottaa. Luonnossa liikkuminen lisää usein sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Kannatan monipuolista fyysistä, henkistä, tiedollista ja asenteellista valmentautumista.

Alessandra: Entä silloin kun kaikki ei mene hyvin ja synnytys onkin täynnä kärsimystä?

Veera: Synnytystrauma on todella iso asia, joka koskettaa naiseuden syvintä keskusta. Synnytyskärsimyksestä voi olla vaikeaa päästää irti, koska se ei tule kulttuurissamme välttämättä nähdyksi eikä kuulluksi. Kärsimys voi pahimmillaan johtaa jopa traumaan. Äidin ja lapsen fyysistä terveyttä ajatellaan synnytyksen laatua parhaiten määrittävänä asiana. Trauma on kuitenkin syytä saada purettua. Onhan se hurjaa, jos oman synnytyksen ajatteleminen aiheuttaa naiselle jatkuvaa kärsimystä ja pahaa oloa. Itselle ja muille anteeksi antaminen vie oman aikansa, mutta se on tärkeä osa eheytymisprosessia. Anteeksiantamattomuus on  kärsimyksen ohella raskas taakka.

Alessandra Sarelin, sertifoitu doula, YTT, EFT-ohjaaja