Avainsana-arkisto: Synnytyspelko

Gaia, Uranus ja synnytyssoturi

Kauan kauan sitten Taivaan jumala Uranus ja Äiti Maan jumalatar Gaia olivat molemmat yksin avaruudessa. Uranus tunti valtavaa vetoa Gaiaa kohtaan. Gaian vetovoima oli magneettinen ja Uranus ympäröi hänet täysin, ja he rakastelivat ja rakastelivat ikuisuuden ajan. Ja näin syntyivät kaikki maan olennot. Kaikki eläimet, bakteerit, ihmiset, oliot ja kasvit syntyivät tästä liitosta. Mutta kaikki oliot eivät olleet kauniita. Syntyi myös hirviöitä ja peikkoja. Uranus tunsi häpeää näitä lapsia kohtaan, hän ei sietänyt heitä ja hän pani hirviöt piiloon syvälle maan sisälle, Gaiaan, mutta poissa Gaian näkyviltä. Tämä jatkui pitkään. Uranus piilotti kaiken, mikä ei sopinut hänen näkemykseensä siitä, miltä täydellinen perhe näyttää. Eräänä päivänä Gaia sai tietää mitä Uranus oli tehnyt. Hän raivostui ja huusi ”Miten sinä uskallat tehdä näin? Nehän ovat minun lapsiani! Rumia tai kauniita, ne ovat minun lapsiani”. Ja Gaian raivo ja viha sai Uranuksen pakenemaan kauas ylös taivaaseen. Tämä oli se hetki jolloin taivas ja maa erkanivat toisistaan.

Myyttien henkilöt voidaan nähdä arkkityyppeinä, ne ovat osa meidän kollektiivista psyykettämme.

Uranus on se osa meistä, joka ei siedä kaoottisia vahvoja tunteita eikä prosesseja, joita ei voi hallita. Uranus on se ideaali, joita vasten me vertailemme itseämme.

Gaia on äidillinen rajaton rakkaus ja myötätunto. Hän kutsuu kaikki lapset luokseen, myös ei-toivotut. Hän ei pelkää pimeyttä, ei omaansa eikä muiden – hän tietää, että siemen tarvitsee sekä valoa että pimeyttä itääkseen. Gaia on kuin kotonaan villeissä ja orgaanisissa prosesseissa, joissa lopputulos on tuntematon.

Modernissa kulttuurissa Uranus hallitsee synnytystä – vaikka se on perinteisesti kuulunut Gaialle. Synnytyksen tuntemattomuus, hallitsemattomuus, vahvat tunteet, kehollisuus, seksuaalisuus, kipu, hiki ja kyyneleet eivät sovi Uranukselle. Synnytyksen epämukavat aspektit piilotetaan. Uranus kertoo meille, mikä on hyvä tapa synnyttää, mikä on oikein ja väärin, miten naisen kuuluu käyttäytyä synnytyksessä ja uutena äitinä. Riippuen siitä mitä uskomuksia meillä on entuudestaan yritämme epätoivoisesti elää todeksi Uranuksen ideaaleja. Kivuton, hiljainen synnytys joko käyttäen puudutuksia tai muita menetelmiä on Uranuksen mieleen. Yhdessä vaiheessa historiaa naiset jopa nukutettiin, ja näin he eivät muistaneet synnytyksestään mitään. Naisen luontainen äänteleminen, liikkuminen ja irrationaalinen käyttäytyminen, hänen vahvat tunteensa ja tuntemuksensa pelottavat Uranusta.

Mutta niin kuin oman psyykemmekään hirviöt eivät häviä piilottamalla niitä kellariin, synnytys ja synnyttäminen pysyy villinä initiaationa Gaian maailmaan. Naiset ympäri maailmaa alkavat huomaamaan synnyttämisen luovan voiman ja vaatimaan oikeutta kulkea prosessin läpi omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Synnytyssoturi – kuka hän on?

Synnytyssoturi on se osa meistä, joka kuulee kutsun lähteä matkalle Gaian valtakuntaan, paradoksien maailmaan (pelkoineen päivineen). Hän vastaa kutsuun, vaikka tietää, että hänen elämänsä tulee muuttumaan totaalisesti eikä paluuta entiseen ole.

Synnytyssoturi ei ole aina peloton, mutta hän on tutustunut omiin pelkoihinsa, hän ei ole ”voittaja”, joka ei tunne kipua ja toteuttaa unelmiensa synnytyksen. Hän on rituaalin läpikäyvä henkilö, kosketuksessa alkukantaiseen voimaan, jota ei voi kontrolloida häiritsemättä soturin keskittymistä. (Lainattu Annamari Mitchell, Sydänääni 3/2017)

Synnytyssoturi valmistautuu huolellisesti matkaa varten. Hän kokoaa voimaesineitä, hän meditoi ja kerää ympärilleen luotettavan tukijoukon. Hän on hereillä ja avoin, imien itseensä sisäistä ja ulkoista tietoa. Hän tietää, että matkalle hänen on lähdettävä yksin irtautuen ympäröivästä todellisuudesta. Mitä hän tarvitsee on vahvaa yhteyttä sisäiseen viisauteen.

Synnytyssoturi ottaa yhden askeleen ja toisen ja kolmannen, olematta liiallisesti kiintynyt tiettyyn lopputulokseen. Synnytyssoturi tekee spontaanisti sen, mitä jokainen hetki vaatii. Hän on joustava ja silti sitkeä ja osaa suunnistaa paradoksien maassa.

Synnytyssoturi ymmärtää, ettei ole erillinen olento ja hän ammentaa voimia maasta, ilmasta, tulesta ja vedestä. Hän tietää, että ollessaan täysin läsnä hänellä on yhteys siihen voimaan, joka saa tulivuoret purkautumaan ja kukat kukkimaan joka kevät. Synnytyssoturi on aina valmis ottamaan vastaan apua, jos kokee tarvitsevansa sitä.

gravidmeditation-49fujipro800zexp-X3

 

Synnytyssoturi ymmärtää, että hallinnan menettäminen on portti, jonka läpi on kuljettava – vaikka polvet tutisten. Hän ei pelkää omaa ääntään ja intuitiivisia liikkeitä. Synnytyssoturi löytää oman tapansa reagoida synnytyksen voimaan. Hän tekee parhaansa eikä hae ulkopuolisten hyväksyntää.

Synnytyssoturi on sitoutunut jatkamaan matkaansa, vaikka vastassa oleva portinvartija on vienyt häneltä vaatteet, korut ja kengät. Paljaana, palellen, empien hän ponnistaa viimeisen portin läpi, käyttäen viimeiset voimansa.

Synnytyssoturi ymmärtää, että jotta uusi elämä voisi syntyä, niin vanhan identiteetin on kuoltava. On suuri riski, että arkityyppi ”kiltti tyttö” saa väistyä.

Initiaation jälkeen synnytyssoturi harjoittelee itsensä rakastamista ja armollisuutta, eikä tuomitse ja syyllistä itseään. Jos hänen sisäinen tuomarinsa nostaa päätään, hän kuuntelee ja vastaa sitten myötätuntoisesti. Hän tunnistaa Uranuksen tarpeen hakea täydellisyyttä, mutta katsoo itseään peiliin ja sanoo: ”Olet kaunis ja tarpeeksi hyvä äiti. Olen sinusta ylpeä.”

Jos haluat herätellä synnytyssoturiasi sinun ei tarvitse olla harvinaisen rohkea. Riittää, että olet oma itsesi – nainen joka haluaa synnyttää ja olla äiti omalla ainutlaatuisella tavallaan. Vaikka et tiedä mitä sinun pitäisi tehdä, vaikka kohtaat yllätyksiä synnytyksessä, riittää että teet parhaasi. Koko eletty elämäsi – elämäntarinasi – vaikuttaa siihen miten reagoit synnytyksen intensiteettiin. Riippumatta siitä miten synnytyksessä käy, voit voimaantua ja kasvaa.

Jos haluat valmistautua matkaa varten kuten synnytyssoturi, tule mukaan Synnytysmeditaatio –verkkokurssille. Voit suorittaa kurssin tehtävät omaan tahtiin.

Lue aiheesta lisää kirjasta Ancient Map for Modern Birth, Pam England.

IMG_3007Alessandra Sarelin, VTT, sertifioitu doula & synnytyssoturi

Alessandra rakastaa vanhoja myyttejä, meditaatiota, eheyttäviä oivalluksia, tanssia, aitoa läsnäoloa ja naistenpiirejä. Hän suhtautuu intohimoisesti siskouteen ja naisen eri elämänvaiheiden kehollisiin vihkimysriitteihin. Hän on opiskellut monen viisaan naisen kanssa, mm. Chameli Ardagh, Toko-pa Turner ja Pam England. Tällä hetkellä hän opiskelee kasvilääkintää Virpi Raipala-Cormierin koulutuksessa.

Äänenkäyttö synnytyksessä

Äänenkäyttö pitää synnytyksen elävänä. Käyttäessä ääntä on mahdotonta käpertyä pelkoon ja taistella tuntemuksia vastaan.

Oletko huomannut, että kävellessäsi yksin metsässä (tai pimeässä kellarissa) sinä automaattisesti hyräilet jotakin tuttua säveltä? Laulu pitää pelon loitolla.

Äänenkäyttö synnytyksessä voi olla hiljainen huokaus tai voimakas karjaisu. Usein se on pitkien vokaalien käyttöä (synnytyslaulu).

Ääni on tunnetta.www.labyrinthdoula.com-2

Ääni on intohimoa.

Intohimo ja tunne ovat masentuneisuuden vastakohta. Synnytys saa olla tunteikas! Synnytyksessä saa antaa itselleen luvan reagoida.

Äänenkäyttö rauhoittaa ja lohduttaa.

Äänenkäyttö luo synnytykseen rytmiä ja lisää pärjäämisen tunnetta.

Äänenkäyttö auttaa löytämään oman synnytysvoimansa.

Äänenkäyttö auttaa rentoutumaan ja antautumaan muutoksen edessä – synnytys on elämän isoimpia muutosprosesseja.

Pelkopupusta äitikarhuksi

Copy of Untitled designIhana synnytystarina, ja upea esimerkki Traumasta riemuvoittoon -ohjelman vaiktuksesta!

”Ensimmäinen synnytykseni meni lääketieteellisesti katsottuna hyvin mutta sai minut kuitenkin tuntemaan itseni avuttomaksi. Jossakin määrin sairaalajärjestelmä oli jyrännyt minut. Varsinkin koska olin joutunut ottamaan Cytotek-lääkettä vastoin tahtoani. Koin myös, ettei minua synnytyksen aikana huomioitu eikä nähty vaikka minulla oli erittäin kovat kivut käynnistyksen takia. Minä ja avopuolisoni tunsimme molemmat, että synnytys muistutti ”avaruusolentojen sieppaus” –tilannetta.

Tämän kokemuksen takia halusin seuraavalla kerralla doulan tuekseni synnytykseen. Ajatukseni oli alunperin, että doula antaisi jatkuvaa tukea synnytyksessä koska kätilöillä ei ole siihen aikaa. Lisäksi halusin doulan tiedolliseksi tueksi jos komplikaatioita tulisi. Ajattelin kuitenkin, että tällä kertaa saisin normaalin synnytyksen.

Kun palkkasin doulan raskauden alussa en olisi voinut edes kuvitella minkälainen matka minulla olisi edessäni – matka omaan itseeni. En ollut ajatellut käyttää doulaa henkisenä tukena odotusaikana mutta raskauden edetessä esille tuli monta eri aspektia, jotka vaativat huomiota. Doulani Alessandra käytti EFT-menetelmää työkaluna ja kokeiltuani kerran hieman skeptisin mielin huomasin miten paljon taakkoja minulla oli mukana edellisestä raskaudestani sekä ensimmäisestä vuodesta vauvan kanssa. Oli paljon asioita joita minun piti käydä läpi ennen kuin olisin valmis ottamaan vastaan toisen lapsen. Usein koin, etten ollut fyysisesti ja emotionaalisesti valmis mutta EFT-ohjaus antoi minulle energiaa ja työkaluja kohdata tiedostamattomalla tasolla oleva psyykkinen kaaos, johon en kokenut työn ja pikkulapsiarjen takia voivani itsenäisesti tarttua. Hetket Alessandran kanssa olivat tärkeitä hengähdystaukoja ja niistä tuli tapa antaa itselleni aikaa ja huomiota. Ensimmäisessä raskaudessa olin pelännyt menetettäväni lapseni mutta nyt pelkoni olivat erilaisia. Nyt pelkäsin enemmän esikoiseni ”menettämistä” ja sitä, että uupuisin stressistä kahden lapsen kanssa. Kaikki tämä vaati aika monta EFT-ohjauskertaa. Alessandralla oli ainutlaatuinen kyky nopeasti löytää erilaisten sisäisten ristiriitojen ydin ja saada järjestystä kaaokseen. Tunsin, että voin totaalisesti antautua hänelle ja pystyin nojautumaan häneen läpi koko raskauden.

Synnytyksen lähestyessä esille alkoi tulla myös synnytyspelkoa. Pärjäisinkö taas kerran kipujen kanssa? Olisiko tällä kerralla ehkä pahempaa? Synnytyspelko juurtui elämääni. Kävimme pelkoja läpi ja doula sai vastata moniin kysymyksiin. Hänellä oli myös syvällinen osaaminen somaattisesta puolesta, mm. ravintoaineista, ja sain apua kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Äitikarhun voimaMammabjörnens kraftHän jopa auttoi minua tulkitsemaan unen. Siitä unesta tuli koko synnytyksen symboli sekä psyykkisen matkani avain. Aivan lyhyt kuvaus unesta ehkä auttaa avaamaan tätä: unessa minä ja Alessandra löysimme yhdestä kellarista karhun, joka oli vangittu ja kaltoin kohdeltu. Yhdessä me autoimme sen ylös kellarista ”vapauteen”. Alessandra kertoi, että klassisen unien tulkinnan mukaan karhu voidaan nähdä osana itseä, kun minä taas tulkitsin karhun synnytyksenä – alkuvoimana joka päästettiin vapaaksi. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että molemmat tavat katsoa unta olivat oikeita.

Raskaus sai dramaattisen käänteen kun tähän asti normaali raskaus mutkistui ja jouduin lääkitykselle. Tästä johtuen Alessandran tuesta tuli yhä tärkeämpää. Kävi ilmi, että käynnistys olisi mahdollisesti taas tarpeen. Se tuntui todella isolta tappiolta sekä uhalta minua ja lastani kohtaan. Siitä hetkestä Alessandran tuki oli elintärkeää. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilöille omassa verkostossaan, mm. vyöhyketerapeutin vastaanotolle. Vyöhyketerapia voi valmistella ja pehmittää kohdunsuuta, jotta se olisi kypsempi käynnistyksen sattuessa. Halusin saada käynnistyksestä mahdollisimman pehmeän minulle ja vauvalle.

Näin jälkikäteen uskon, että odotuksesta ja synnytyksestä tuli tällaisia jotta oppisin jotakin elämästä ja itsestäni. Sain uuden mahdollisuuden vaikuttaa käynnistykseen. Se oli jäänyt käyttämättä ensimmäisellä kerralla koska olin ollut liian heikko ja peloissani enkä pystynyt sanomaan auktoriteetteja vastaan. Opin myös, että on hyväksyttävää olla heikko ja väkevä yhtä aikaa. Alessandra tuki ja tsemppasi minua niin, että uskalsin kyseenalaistaa lääkäreiden päätöksiä. Tämä johti siihen, että löysin itsestäni uusia puolia. Karhuemo alkoi astua näyttämölle. Pelkopupu oli myös siinä, vahvan ahdistuksen ja lamaannuttavan pelon muodossa, mutta doulani auttoi Karhuemon esille Pelkopupun viereen.

Ison päivän koittaessa käynnistys oli fakta. Meillä oli kuitenkin onni puolellamme monella tapaa. Alessandra oli mukana aamusta asti ja loi läsnäolollaan turvaa. Itse synnytyksestä tuli huikea. Karhuemo oli aamusta asti ottanut yhä enemmän pelkopupun paikan – maaginen muodonmuutos, joka oli raskausmatkan huipennus. Olimme kaikki rauhallisia kun synnytys käynnistettiin. Doulan tuki oli fantastista ja hän oli aktiivinen ja toimelias koko synnytyksen ajan. Hän ei ollut ainoastaan henkinen tuki niin kuin olin odottanut vaan hän auttoi myös fyysisesti. Hän tuntui tekevän vaistomaisesti töitä ja tiesi usein ennen minua mitä seuraavaksi tarvitsisin. Kaikkein isoin vaikutus hänellä oli avopuolisooni – hän sai alkuun saumattoman yhteistyön, jota olen myöhemmin vertaillut kolmen hengen tanssiin.

Synnytyksen kohokohta (omaa henkistä kasvuani ajatellen) oli kun sain kuulla, että olin avautunut neljästä sentistä viiteen senttiin vaikka tuntui siltä, että olin jo tehnyt paljon töitä. Pettymykseemme kätilö kertoi, että vauva oli edelleen korkealla. Kätilö myös sanoi, että voin saada epiduraalin jos niin haluan. Jos minulla ei olisi ollut doulan tukea vanha minäni olisi varmasti antanut periksi tässä vaiheessa ja ottanut puudutuksen. Sisälläni tiesin kuitenkin mitä nyt pitäisi tehdä ja vaikka Alessandra ei sanonut mitään tunsin, että hän oli samaa mieltä. Nyt oli aika tehdä synnytystyötä toden teolla, ei maata passiivisena synnytyssängyllä ottamassa vastaan kipua. Vaikka pelkäsin nousin ylös sängystä. Karhuäidin oli aika astua esille! Mutta viereisestä synnytyssalista kuului huutoa ja se häiritsi keskittymistäni ja teki minut hermostuneeksi. Doula oli kuitenkin viisas ja laittoi musiikkia päälle peittämään muita ääniä. Musiikki, doulani ja avopuolisoni kädet kehollani jokaisen supistuksen ajan (sekä ilokaasu) teki tästä maagisen kokemuksen. Takaraivossani oli myös oppeja ensimmäisestä raskaudesta, jolloin olin osallistunut Alessandran synnytystanssitunneille ja muistin miten tärkeää liikkuminen ja pystyasennot ovat jotta vauva pääsisi laskeutumaan lantiossa. Liikuin vaistomaisesti, keinutin ja nostin jalkoja yhdessä Alessandran kanssa. Se oli todella iso riemuvoitto ensimmäiseen synnytykseen verrattuna, jossa olin ollut täysin lamaantunut ja paniikin vallassa jo alusta asti, johtuen Cytotekin aikaansaamisista pitkistä ja voimakkaista supistuksista. Vaikka pelko ja kunnioitus olivat myös nyt läsnä en koskaan tuntenut paniikkia.

happy days-2Toinen riemuvoitto oli ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen ponnistusvaihe oli melkein kivuton ja olin ajatellut, että se johtui epiduraalista. Vaikka ponnistusvaihe meni myös silloin todella hyvin se jätti minut miettimään jos olin ”päässyt liian helpolla” ja jos tällä kerralla joutuisin kärsimään enemmän. Ponnistusvaiheesta tuli nyt täysin vaistomainen. Alkukantainen voima ja Karhuemo hoitivat ponnistamisen ja se tapahtui lähes automaattisesti. Sieluni syvyydestä nousivat ääniä ja ne auttoivat ponnistamista. Tunsin miten pää tunkeutui lantionpohjan läpi ja se oli mahtava ja pelottava tunne. Ajatella, että minusta voisi löytyi sellaista voimaa ja jotain niin suurta pääsi syntymään kehostani!

Myös nyt doulani oli arvokas tuki. Hän äänteli yhdessä kanssani ja piti minua kädestä. Avopuoliso tuki jalkaani. Molempien apua oli korvaamatonta ja myös nyt yhteistyö oli saumatonta ja kaunista. Kätilö katsoi meitä ihmeissään ja kommentoi rauhallista ja keskittynyttä tunnelmaa. Kun lapsi oli syntynyt olin edelleen hämmästynyt ja tietenkin myös helpottunut – olihan minulla ollut kipuja mutta ne eivät koskaan muuttuneet kärsimykseksi. Olin myös kiitollinen lääkkeellisestä osasta ja siitä, että olin saanut puudutuksen 7 cm. kohdassa. Olin kuitenkin todella ylpeä siitä, että herkkä minä olin pärjännyt niin pitkälle. Ja lähetin monta kiitosta korkeimmille voimille siitä, että kaikki sujui ilman isompia lääkkeellisiä puuttumisia.

Hyvin tietoinen siitä, että synnytys on vain uuden alku rupesin äidiksi toista kertaa. Tällä kerralla minulla oli kuitenkin maaginen ja valoisa kokemus ja isompi ymmärrys itsestäni ja luonnon voimista itsessäni. Äitiydestä ei tullut helpompaa vaikka synnytys olikin onnistunut mutta sain isomman luottamuksen siihen, että muut ihmiset voivat auttaa minua tarvittaessa. Minulle on aikaisemmin ollut vaikeaa näyttää haavoittuvuuttani, mutta tämä synnytys osoitti että hauraus voi olla minun suurin voimani. Emme synny tähän maailmaan pärjäämään yksin vaan olemaan osaa isompaa yhteisöä. Joskus pitää antaa muiden kantaa jotta voi itse kantaa. Olen kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä jota olen saanut doulaltani, avopuolisoltani sekä hoitohenkilökunnalta ennen synnytystä ja sen aikana. Kaikki nämä kokemukset ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on isompi luottamus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Toivon voivani kantaa tätä kokemusta mukanani vaikeina aikoina – myös nyt kun kamppailen univajeen ja kahden pienen lapsen kanssa.

Toivon, että Karhuemo jaksaa väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta, että hän nousee aina uudestaan silloin kun tunnen kaatuvani. Nyt ainakin tiedän, että hän on siellä, sisimmässäni.”

Pelottaako synnytys?

emotional-freedom-techniquesPeloista vapautuminen on mahdollista ja se aina on eheyttävä kokemus. Kokeile EFT- menetelmää Alessandran kanssa. Hän on valmistunut EFT ohjaajaksi.

EFT (=Emotional Freedom Technique) on itsehoitomenetelmä, joka yhdistää länsimaisen kognitiivisen psykologian ja kiinalaisen akupainannan. EFT:n avulla voit vapautua peloista, huolista ja rajoittavista ajatusmalleista synnytykseen liittyen. EFT-menetelmää on menestyksellä käytetty eri pelkotilojen lieventämisessä, esim. lentopelko, korkeanpaikan kammo, uniongelmat, sosiaaliset pelkotilat. Miljoonat ihmiset ympäri maailman käyttävät EFT-menetelmää.

Katso myös video miten EFT auttoi synnytyspelossa sekä traumaattisen synnytyksen jälkeen.