Avainsana-arkisto: Synnytys ilman kärsimystä

Synnytysmeditaatio

untitled-design-2Läsnäolo on ainoa mielentila, jossa voit synnyttää ilman pelon ja kärsimyksen kierrettä. Meditaatio lisää läsnäoloa – sen takia suosittelen yksinkertaisia meditatiivisia harjoituksia. Keskittyminen hengitykseen, etenkin rentouttavaan uloshengitykseen, on jo kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin toimiva harjoitus. Meidän ei tarvitse meditoida tuntikausia, muutama minuutti päivässä tekee jo ihmeitä ja lisää meidän kykyä olla läsnä myös voimakkaiden tunteiden ja tuntemusten kanssa.

Linkissä kahdeksan minuutin yksinkertainen synnytysmeditaatio. Se on lahja sinulle <3 Jos olet kiinnostunut keskustelemaan muiden odottajien kanssa ja haluat esittää minulle kysymyksiä voit liittyä suljettuun Facebook ryhmään.

Suosittelen myös yksilöllistä ohjausta, jonka aikana puretaan pelkoja (jos kehossa ja mielessä on liikaa pelkoja läsnäolo on vaikeaa). Saat paljon toimivia harjoituksia joiden avulla vahvistat rakkauden tunnetta, iloa, turvallisuutta, luottamusta ja yhteyttä syvimpään voimaasi.

Rakkaudella,

Alessandra

Doulan synnytysruno

ajan aamulla tyhjällä maatiellä kohti synnytyssairaalaa
maailmakaikkeus pidättää hengitystä
odottaa uutta sielua
koko luonto laulaa synnytyslaulua
Äiti Maa hengittää kanssani 
arki on kaukana nyt 


kätilö opastaa synnytyssaliin
tuleva isä ottaa vastaan ovella
musiikki täyttää huoneen
tuleva äiti keskittyy silmät kiinni
löydämme nopeasti yhteisen rytmin
(missä jumppapallo on?)
TENS-laitteen boost päälle
aallot tulevat tiheästi
hengitys ja kädet
(missä kylmäkaulin on?) 


miten hyvä vauvan on syntyä
rakkaus asuu täällä
vielä vähän matkaa jäljellä
loppumetrien epävarmuus ja sitten Voima
riemu täyttää huoneen


hän on kulkenut labyrintin polkuja pitkin keskustaan
vanha on saanut kuolla
pelot on voitettu
tämä on sankarittaren matka
uudelleensyntymä
nyt alkaa paluumatka
yhteinen taival lapsen kanssa
kiitollisuus, että olen saanut kulkea mukana pienen pätkän

IMG_1145

Äänenkäyttö synnytyksessä

Äänenkäyttö pitää synnytyksen elävänä. Käyttäessä ääntä on mahdotonta käpertyä pelkoon ja taistella tuntemuksia vastaan.

Oletko huomannut, että kävellessäsi yksin metsässä (tai pimeässä kellarissa) sinä automaattisesti hyräilet jotakin tuttua säveltä? Laulu pitää pelon loitolla.

Äänenkäyttö synnytyksessä voi olla hiljainen huokaus tai voimakas karjaisu. Usein se on pitkien vokaalien käyttöä (synnytyslaulu).

Ääni on tunnetta.www.labyrinthdoula.com-2

Ääni on intohimoa.

Intohimo ja tunne ovat masentuneisuuden vastakohta. Synnytys saa olla tunteikas! Synnytyksessä saa antaa itselleen luvan reagoida.

Äänenkäyttö rauhoittaa ja lohduttaa.

Äänenkäyttö luo synnytykseen rytmiä ja lisää pärjäämisen tunnetta.

Äänenkäyttö auttaa löytämään oman synnytysvoimansa.

Äänenkäyttö auttaa rentoutumaan ja antautumaan muutoksen edessä – synnytys on elämän isoimpia muutosprosesseja.

Kokonaisvaltainen synnytysvalmennus

labyrinth-of-birthTiedämme, että aivojen vasen puolisko hoitaa loogisen ajattelun, kun taas oikea aivopuolisko, reagoi vaistoihin ja tunteisiin sekä luo mahdollisuuden saada intuitiivista tietoa. Mutta miten tämä liittyy valmentautumiseen synnytyksen ja synnyttämiseen?

Pam England kysyy kirjassaan Labyrinth of Birth (2010), voiko olla niin, että nykyaikaisen synnytysvalmentautumisen ollessa usein täynnä lukemista, tutkimista, ajattelemista ja suunnittelemista oikea aivopuolisko, jolla on tärkeä tehtävä synnytyksessä, jää liian vähälle huomiolle. Henkilökohtaisesti uskon, että henkinen valmentautuminen luovia menetelmiä käyttäen on tärkeä askel kohti kärsimysvapaata synnytystä ja hyvää synnytyskokemusta. Vain jos on vahvasti yhteydessä itseensä voi tietää mitä tarvitsee synnytyksen aikana.

Tasapainoisessa synnytysvalmentautumisessa oikea aivopuolisko saa stimulointia liikkeen, kuten tanssin, meditaation ja taiteen avulla. Tämän viestin tärkeyden ymmärtää vielä paremmin lukiessaan Englandin selonteon aivojen ns. beta-, alpha- ja theta-aalloista ja näiden värähtelytaajuuksista. Aivot tuottavat beta-aaltoja, kun olemme keskittyneitä ulkoiseen maailmaan eli kun ajattelemme, suunnittelemme tai keskustelemme. Beta-aaltojen värähtelytaajuus on nopea. Alpha-aallot puolestaan ovat hitaampia, ja aivot tuottavat niitä meidän keskittyessämme esim. meditaatioon. Aallot ovat vahvemmat silmien ollessa kiinni. Nämä aallot tuottavat hyvää oloa, alentavat verenpainetta, pulssia ja stressihormoneja. Theta-aallot ovat vielä hitaampia. Aivot tuottavat näitä aaltoja, kun olemme nukahtamisillamme tai syvässä meditaatiossa. Tällöin huomio kääntyy sisäänpäin, mikä on avuksi meditaatiossa ja synnytyksessä.

Englandin kokemus äitinä ja kätilönä on, että nainen luontaisesti alkaa synnytyksen beta-aaltojen taajuudella. Nainen on vielä keskittynyt ulkoiseen maailmaan, ja hänen pitää pysyä siellä niin kauan kuin hänellä on mahdollisia velvollisuuksia, kuten muiden lasten hoitaminen. Usein synnytyssairaalaan saapuminen ja kysymyksiin vastaaminen edellyttää häneltä vielä loogista ajattelua ja keskustelukykyä. Jos tämä ajatteleminen, suunnitteleminen ja puhuminen jatkuu liian pitkään, siitä voi seurata ongelmia, koska naiset eivät luonnostaan synnytä beta-aaltojen ollessa dominoivia. Valitettavan usein naisten ei sairaalaympäristössä pysty kääntämään huomiota sisäänpäin. Synnyttämisestä tulee järjen matka, jonka aikana äidin pitää ajatella ja suunnitella, mitä hän tekee seuraavaksi. Tämä tuottaa beta-aaltoja, mikä puolestaan ei edistä luonnollista synnytyksen kulkua.

12074522_895449270540230_4899630214878604058_n

Synnytys ilman kärsimystä -työpaja Turussa syksyllä 2015

Toisaalta jos synnytysympäristö on hiljainen ja suotuisa ja nainen saa keskittyä synnytystyöhön, hänen huomionsa tulee luonnostaan pikku hiljaa kääntymään sisäänpäin synnytyksen edetessä ja hänestä tulee vähemmän puhelias, sosiaalinen ja enemmän intuitiivinen. Kohdun supistuminen yhä useammin ja useammin vaatii keskittymistä, äidin huomio kääntyy sisäänpäin ja tämä prosessi tuottaa aivoissa alpha- ja theta-aaltoja.

Nainen voi jo raskauden aikana harjoitella sisäänpäin kuuntelemista. Synnytys ilman kärsimystä –valmennus yhdistää tanssin (Dancing for Birth), meditaation, kivunkohtaamisharjoituksen ja taiteen unohtamatta tiedollista puolta. Seuraava työpaja pidetään Turussa 14.2.2016.

– Alessandra Sarelin, äiti, doula, Dancing for Birth ohjaaja

Pelkopupusta äitikarhuksi

Copy of Untitled designIhana synnytystarina, ja upea esimerkki Traumasta riemuvoittoon -ohjelman vaiktuksesta!

”Ensimmäinen synnytykseni meni lääketieteellisesti katsottuna hyvin mutta sai minut kuitenkin tuntemaan itseni avuttomaksi. Jossakin määrin sairaalajärjestelmä oli jyrännyt minut. Varsinkin koska olin joutunut ottamaan Cytotek-lääkettä vastoin tahtoani. Koin myös, ettei minua synnytyksen aikana huomioitu eikä nähty vaikka minulla oli erittäin kovat kivut käynnistyksen takia. Minä ja avopuolisoni tunsimme molemmat, että synnytys muistutti ”avaruusolentojen sieppaus” –tilannetta.

Tämän kokemuksen takia halusin seuraavalla kerralla doulan tuekseni synnytykseen. Ajatukseni oli alunperin, että doula antaisi jatkuvaa tukea synnytyksessä koska kätilöillä ei ole siihen aikaa. Lisäksi halusin doulan tiedolliseksi tueksi jos komplikaatioita tulisi. Ajattelin kuitenkin, että tällä kertaa saisin normaalin synnytyksen.

Kun palkkasin doulan raskauden alussa en olisi voinut edes kuvitella minkälainen matka minulla olisi edessäni – matka omaan itseeni. En ollut ajatellut käyttää doulaa henkisenä tukena odotusaikana mutta raskauden edetessä esille tuli monta eri aspektia, jotka vaativat huomiota. Doulani Alessandra käytti EFT-menetelmää työkaluna ja kokeiltuani kerran hieman skeptisin mielin huomasin miten paljon taakkoja minulla oli mukana edellisestä raskaudestani sekä ensimmäisestä vuodesta vauvan kanssa. Oli paljon asioita joita minun piti käydä läpi ennen kuin olisin valmis ottamaan vastaan toisen lapsen. Usein koin, etten ollut fyysisesti ja emotionaalisesti valmis mutta EFT-ohjaus antoi minulle energiaa ja työkaluja kohdata tiedostamattomalla tasolla oleva psyykkinen kaaos, johon en kokenut työn ja pikkulapsiarjen takia voivani itsenäisesti tarttua. Hetket Alessandran kanssa olivat tärkeitä hengähdystaukoja ja niistä tuli tapa antaa itselleni aikaa ja huomiota. Ensimmäisessä raskaudessa olin pelännyt menetettäväni lapseni mutta nyt pelkoni olivat erilaisia. Nyt pelkäsin enemmän esikoiseni ”menettämistä” ja sitä, että uupuisin stressistä kahden lapsen kanssa. Kaikki tämä vaati aika monta EFT-ohjauskertaa. Alessandralla oli ainutlaatuinen kyky nopeasti löytää erilaisten sisäisten ristiriitojen ydin ja saada järjestystä kaaokseen. Tunsin, että voin totaalisesti antautua hänelle ja pystyin nojautumaan häneen läpi koko raskauden.

Synnytyksen lähestyessä esille alkoi tulla myös synnytyspelkoa. Pärjäisinkö taas kerran kipujen kanssa? Olisiko tällä kerralla ehkä pahempaa? Synnytyspelko juurtui elämääni. Kävimme pelkoja läpi ja doula sai vastata moniin kysymyksiin. Hänellä oli myös syvällinen osaaminen somaattisesta puolesta, mm. ravintoaineista, ja sain apua kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Äitikarhun voimaMammabjörnens kraftHän jopa auttoi minua tulkitsemaan unen. Siitä unesta tuli koko synnytyksen symboli sekä psyykkisen matkani avain. Aivan lyhyt kuvaus unesta ehkä auttaa avaamaan tätä: unessa minä ja Alessandra löysimme yhdestä kellarista karhun, joka oli vangittu ja kaltoin kohdeltu. Yhdessä me autoimme sen ylös kellarista ”vapauteen”. Alessandra kertoi, että klassisen unien tulkinnan mukaan karhu voidaan nähdä osana itseä, kun minä taas tulkitsin karhun synnytyksenä – alkuvoimana joka päästettiin vapaaksi. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että molemmat tavat katsoa unta olivat oikeita.

Raskaus sai dramaattisen käänteen kun tähän asti normaali raskaus mutkistui ja jouduin lääkitykselle. Tästä johtuen Alessandran tuesta tuli yhä tärkeämpää. Kävi ilmi, että käynnistys olisi mahdollisesti taas tarpeen. Se tuntui todella isolta tappiolta sekä uhalta minua ja lastani kohtaan. Siitä hetkestä Alessandran tuki oli elintärkeää. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilöille omassa verkostossaan, mm. vyöhyketerapeutin vastaanotolle. Vyöhyketerapia voi valmistella ja pehmittää kohdunsuuta, jotta se olisi kypsempi käynnistyksen sattuessa. Halusin saada käynnistyksestä mahdollisimman pehmeän minulle ja vauvalle.

Näin jälkikäteen uskon, että odotuksesta ja synnytyksestä tuli tällaisia jotta oppisin jotakin elämästä ja itsestäni. Sain uuden mahdollisuuden vaikuttaa käynnistykseen. Se oli jäänyt käyttämättä ensimmäisellä kerralla koska olin ollut liian heikko ja peloissani enkä pystynyt sanomaan auktoriteetteja vastaan. Opin myös, että on hyväksyttävää olla heikko ja väkevä yhtä aikaa. Alessandra tuki ja tsemppasi minua niin, että uskalsin kyseenalaistaa lääkäreiden päätöksiä. Tämä johti siihen, että löysin itsestäni uusia puolia. Karhuemo alkoi astua näyttämölle. Pelkopupu oli myös siinä, vahvan ahdistuksen ja lamaannuttavan pelon muodossa, mutta doulani auttoi Karhuemon esille Pelkopupun viereen.

Ison päivän koittaessa käynnistys oli fakta. Meillä oli kuitenkin onni puolellamme monella tapaa. Alessandra oli mukana aamusta asti ja loi läsnäolollaan turvaa. Itse synnytyksestä tuli huikea. Karhuemo oli aamusta asti ottanut yhä enemmän pelkopupun paikan – maaginen muodonmuutos, joka oli raskausmatkan huipennus. Olimme kaikki rauhallisia kun synnytys käynnistettiin. Doulan tuki oli fantastista ja hän oli aktiivinen ja toimelias koko synnytyksen ajan. Hän ei ollut ainoastaan henkinen tuki niin kuin olin odottanut vaan hän auttoi myös fyysisesti. Hän tuntui tekevän vaistomaisesti töitä ja tiesi usein ennen minua mitä seuraavaksi tarvitsisin. Kaikkein isoin vaikutus hänellä oli avopuolisooni – hän sai alkuun saumattoman yhteistyön, jota olen myöhemmin vertaillut kolmen hengen tanssiin.

Synnytyksen kohokohta (omaa henkistä kasvuani ajatellen) oli kun sain kuulla, että olin avautunut neljästä sentistä viiteen senttiin vaikka tuntui siltä, että olin jo tehnyt paljon töitä. Pettymykseemme kätilö kertoi, että vauva oli edelleen korkealla. Kätilö myös sanoi, että voin saada epiduraalin jos niin haluan. Jos minulla ei olisi ollut doulan tukea vanha minäni olisi varmasti antanut periksi tässä vaiheessa ja ottanut puudutuksen. Sisälläni tiesin kuitenkin mitä nyt pitäisi tehdä ja vaikka Alessandra ei sanonut mitään tunsin, että hän oli samaa mieltä. Nyt oli aika tehdä synnytystyötä toden teolla, ei maata passiivisena synnytyssängyllä ottamassa vastaan kipua. Vaikka pelkäsin nousin ylös sängystä. Karhuäidin oli aika astua esille! Mutta viereisestä synnytyssalista kuului huutoa ja se häiritsi keskittymistäni ja teki minut hermostuneeksi. Doula oli kuitenkin viisas ja laittoi musiikkia päälle peittämään muita ääniä. Musiikki, doulani ja avopuolisoni kädet kehollani jokaisen supistuksen ajan (sekä ilokaasu) teki tästä maagisen kokemuksen. Takaraivossani oli myös oppeja ensimmäisestä raskaudesta, jolloin olin osallistunut Alessandran synnytystanssitunneille ja muistin miten tärkeää liikkuminen ja pystyasennot ovat jotta vauva pääsisi laskeutumaan lantiossa. Liikuin vaistomaisesti, keinutin ja nostin jalkoja yhdessä Alessandran kanssa. Se oli todella iso riemuvoitto ensimmäiseen synnytykseen verrattuna, jossa olin ollut täysin lamaantunut ja paniikin vallassa jo alusta asti, johtuen Cytotekin aikaansaamisista pitkistä ja voimakkaista supistuksista. Vaikka pelko ja kunnioitus olivat myös nyt läsnä en koskaan tuntenut paniikkia.

happy days-2Toinen riemuvoitto oli ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen ponnistusvaihe oli melkein kivuton ja olin ajatellut, että se johtui epiduraalista. Vaikka ponnistusvaihe meni myös silloin todella hyvin se jätti minut miettimään jos olin ”päässyt liian helpolla” ja jos tällä kerralla joutuisin kärsimään enemmän. Ponnistusvaiheesta tuli nyt täysin vaistomainen. Alkukantainen voima ja Karhuemo hoitivat ponnistamisen ja se tapahtui lähes automaattisesti. Sieluni syvyydestä nousivat ääniä ja ne auttoivat ponnistamista. Tunsin miten pää tunkeutui lantionpohjan läpi ja se oli mahtava ja pelottava tunne. Ajatella, että minusta voisi löytyi sellaista voimaa ja jotain niin suurta pääsi syntymään kehostani!

Myös nyt doulani oli arvokas tuki. Hän äänteli yhdessä kanssani ja piti minua kädestä. Avopuoliso tuki jalkaani. Molempien apua oli korvaamatonta ja myös nyt yhteistyö oli saumatonta ja kaunista. Kätilö katsoi meitä ihmeissään ja kommentoi rauhallista ja keskittynyttä tunnelmaa. Kun lapsi oli syntynyt olin edelleen hämmästynyt ja tietenkin myös helpottunut – olihan minulla ollut kipuja mutta ne eivät koskaan muuttuneet kärsimykseksi. Olin myös kiitollinen lääkkeellisestä osasta ja siitä, että olin saanut puudutuksen 7 cm. kohdassa. Olin kuitenkin todella ylpeä siitä, että herkkä minä olin pärjännyt niin pitkälle. Ja lähetin monta kiitosta korkeimmille voimille siitä, että kaikki sujui ilman isompia lääkkeellisiä puuttumisia.

Hyvin tietoinen siitä, että synnytys on vain uuden alku rupesin äidiksi toista kertaa. Tällä kerralla minulla oli kuitenkin maaginen ja valoisa kokemus ja isompi ymmärrys itsestäni ja luonnon voimista itsessäni. Äitiydestä ei tullut helpompaa vaikka synnytys olikin onnistunut mutta sain isomman luottamuksen siihen, että muut ihmiset voivat auttaa minua tarvittaessa. Minulle on aikaisemmin ollut vaikeaa näyttää haavoittuvuuttani, mutta tämä synnytys osoitti että hauraus voi olla minun suurin voimani. Emme synny tähän maailmaan pärjäämään yksin vaan olemaan osaa isompaa yhteisöä. Joskus pitää antaa muiden kantaa jotta voi itse kantaa. Olen kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä jota olen saanut doulaltani, avopuolisoltani sekä hoitohenkilökunnalta ennen synnytystä ja sen aikana. Kaikki nämä kokemukset ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on isompi luottamus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Toivon voivani kantaa tätä kokemusta mukanani vaikeina aikoina – myös nyt kun kamppailen univajeen ja kahden pienen lapsen kanssa.

Toivon, että Karhuemo jaksaa väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta, että hän nousee aina uudestaan silloin kun tunnen kaatuvani. Nyt ainakin tiedän, että hän on siellä, sisimmässäni.”