Avainsana-arkisto: EFT

Synnytyspettymys

Tässä artikkelissa haluan jakaa vinkkejä miten päästä synnytyspettymyksen yli. (Jokainen voi itse määritellä mikä on ”synnytyspettymys”. Jos synnytyksen ajatteleminen sattuu tiedät mistä puhun ja kannattaa jatkaa lukemista.) Usein kuulee, että ainoa tapa eheytyä on saada uusi korjaava synnytyskokemus. En ole samaa mieltä – vaikka olen doulana nähnyt miten upea korjaava synnytyskokemus on! Oikea lääke voi olla paljon muutakin kuin kokea synnytyksen ihme uudestaan. Tarina voi olla lääkettä. Tanssi voi olla lääkettä. Ja rakkaus on aina lääkettä. Elämä ja luonto ovat täynnä lääkettä.

Oman tyttäreni syntymästä on yli 7 vuotta enkä ole pitkään aikaan käynyt läpi synnytystä mielessäni. Ensimmäisten kahden vuoden ajan tein sitä melkein päivittäin. Synnytykseen liittyi sekä paljon kaunista ja valoisaa että kipeää ja vaikeaa. Synnytys oli niin mullistava ja iso kokemus – siihen liittyi kaikkea mitä elämään yleensä liittyy – miten sellainen kokemus voidaan kategorisoida?

Ensimmäinen vuosi uutena äitinä oli minulle rankka fyysisesti ja henkisesti koska olin menettänyt synnytyksessä niin paljon verta ja vauvani heräili 1-2 tunnin välein syömään. Pari kuukautta synnytyksen jälkeen rupesin saamaan migreenikohtauksia, joita tuli 10-14 päivän välein. Imetin ja oksensin ja yritin parhaani mukaan hoitaa vauvaa. Asuimme uudella paikkakunnalla kaukana sukulaisista, apuna oli ainoastaan oma mies, ja hän oli päivisin töissä.

Hoidin migreenikohtauksia homeopatialla ja sainkin paljon apua ja lievitystä. Ehkä homeopatia oli myös ensiapu synnytystrauman hoitamiseen. 1-vuotispäivän tienoilla olin valmis käsittelemään synnytystä ja varasin ajan synnytystarinakeskusteluun Pam Englandin kanssa. Suomesta en kokenut saavani apua neuvolasta enkä myöskään kätilöiltä. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt. Sain kuulla: ”sinullahan on terve vauva ja synnytys oli kuitenkin normaali alatiesynnytys”. Pam England näki asiat ihan toisin. Hän ymmärsi heti mitkä ajatukset (itsensä tuomitseminen), uskomukset (sukuni synnytystavat) ja tunteet (epäonnistumisen tunne) johtivat kärsimykseeni. Keskustelun ansiosta löysin monta uutta, voimaannuttavaa näkökulmaa: nyt saatoin nähdä itseni sankarittarena, en uhrina. Ymmärsin, että synnytystarinani muuttuu ja elää – se ei ole staattinen sarja ”faktoja”. (Tänään tarjoan itse synnytystarinakeskusteluja ja on aina yhtä maagista ohjata nainen kohti uutta, eheyttävää tarinaa.)

Ymmärsin myös, että minun on pakko tehdä surutyötä. Verenvuodon ansiosta olin menettänyt ensimmäisen vuorokauden tyttäreni kanssa – ja koko ensimmäinen vuosi oli ollut kaikkea muuta kuin mistä olin haaveillut. Osallistuin Englandin synnytystaidekurssille ja aloin pitää aiheesta blogia. Luominen oli minulle lääkettä. Jokainen piirustus johti minua eteenpäin labyrintin poluilla. Jokainen piirustus oli osa surutyötä. Surun alta löytyi ensiksi vihaa: kuina on mahdollista, ettei naisille anneta synnytysrauha? Mutta surun alta löytyi myös iloa sekä myötätuntoa itseäni ja muita naisia kohtaan.

nagu_stenlabyrintPam England kehotti minua harkitsemaan doulaksi ryhtymistä. Ajatus tuntui ensiksi vieraalta. En nähnyt, että minulla oli tarpeeksi ”hoivaava” luonne. Olin kuitenkin jo pitkään harjoitellun kuuntelemista ja pystyin nopeasti vaistoamaan toisen ihmisen vahvuudet ja sisäiset resurssit sekä houkuttelemaan ne esille kysymyksillä. Englandin tapa puhua synnytyksestä matkana ja labyrintistä tämän matkan symbolina kiehtoi minua. Mutta doulaksi ryhtyminen edellytti, että oma tarina pitää ”kompostoida” ennen kuin voi olla toiselle synnyttävälle naiselle aidosti läsnä. Voin rehellisesti sanoa, että kolme ensimmäistä synnytystä joissa olin mukana doulana oli tietyllä tapaa vielä oman tarinani työstämistä. Nyt monta vuotta ja yli kaksikymmentä synnytystä myöhemmin näin ei ole.

Tänään näen, että synnytyspettymystä ja traumaa on tärkeä lähestyä monesta eri näkökulmasta. Epäonnistumisen tunteesta ja itsensä tuomitsemisesta voi päästää irti oikeilla harjoitteilla mutta trauma voi silti jäädä kehoon ja solumuistiin. Synnytystarina on kehollinen tarina ja myös keho tarvitsee hoitoa. Sain itse paljon apua m.m. TRE-harjoituksista.

NaISEN ÄÄNI SYNNYTYKSESSÄ ON ELÄMÄN ITKU,-2Jos sinä olet kokenut synnytyspettymyksen älä vähättele asiaa. On kyse isosta menetyksestä. Hae apua, etsi itsellesi sopiva lääke, joka vie eteenpäin. Neuvolan psykologi voi olla luonnollinen paikka aloittaa, samoin vertaistuki. Vaikka päällimmäinen tunne heti syntymän jälkeen saattaa usein olla helpotus ja kiitollisuus (minä selvisin!), tämä voi muuttua tulevan vuoden aikana. Keskustelu kätilön kanssa ennen kotiinlähtöä ei siis aina riitä. Jos kysymyksiä ja ristiriitaisia tunteita on kannattaa rohkeasti ottaa uudestaan yhteyttä synnytyssairaalaan. Jos keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa ei vie eteenpäin, jos esim. koet että sinun oikeuksia potilaana on loukattu ja rajojasi on rikottu, niin joskus kirjallisen muistutuksen tai kantelun tekeminen on osa eheytymisprosessia.

Eheytymistä voi myös tukea:

  • Synnytystarinakeskustelu on hyvä tapa päästä alkuun – et voi muuttaa mitä synnytyksessä tapahtui mutta voit muuttaa omaa tulkintaasi ja vapautua epäonnistumisen tunteesta. Myös Skypen kautta.
  • EFT-ohjaus voi olla hyvä tapa jatkaa. EFT = Emotional Freedom Technique on itsehoitomenetelmä, joka yhdistää kognitiivisen psykologian ja akupainannan. Menetelmää on tutkittu verrattavan paljon ja m.m. sotaveteraanit ovat saanut paljon apua posttraumaattiseen stressiin.
  • TRE-stressipurkuliikkeet.
  • EMDR (kätilön ja kirjailijan Elizabeth Davisin suositus, en ole itse kokeillut);
  • Klassisessa akupunktiossa voidaan laittaa ”traumaneuloja”; mm. Terapiakulmassa.
  • Tantrinen hieronta voi olla todella eheyttävä monella tasolla, varsinkin jos synnytykseen on liittynyt väkivaltaa.
  • Doulana ja EFT-ohjaajana olen luonut Traumasta riemuvoittoon –online ohjausohjelman, johon kuuluu synnytystarinakeskustelu ja EFT-ohjausta. Ohjelma on ensisijaisesti odottajille ja siihen kuuluu myös uuteen synnytykseen valmistelevia harjoituksia mutta sisältö voidaan räätälöidä muille sopivaksi. Itse suosittelen, että on sinut synnytystarinansa kanssa ennen kuin tulee uudestaan raskaaksi.

Kirjallisuutta:

  • Pam England: Birthing from Within sekä Labyrinth of Birth.
  • Pam Englandin blogi naisen paluumatkasta synnytyksen jälkeen – oman tarinan sisäistäminen.
  • David Berceli: TRE-stressipurkuliikkeet
  • Peter Levine: Waking the Tiger: Healing Trauma
  • Lewis Mehl-Madrona: Narrative Medicine
  • Sylvia Brinton Perera: Descent to the Goddess: A Way of Intitation for Women

Teksti & kuvat: Alessandra Sarelin, sertifioitu doula, EFT-ohjaaja

Pelkopupusta äitikarhuksi

Copy of Untitled designIhana synnytystarina, ja upea esimerkki Traumasta riemuvoittoon -ohjelman vaiktuksesta!

”Ensimmäinen synnytykseni meni lääketieteellisesti katsottuna hyvin mutta sai minut kuitenkin tuntemaan itseni avuttomaksi. Jossakin määrin sairaalajärjestelmä oli jyrännyt minut. Varsinkin koska olin joutunut ottamaan Cytotek-lääkettä vastoin tahtoani. Koin myös, ettei minua synnytyksen aikana huomioitu eikä nähty vaikka minulla oli erittäin kovat kivut käynnistyksen takia. Minä ja avopuolisoni tunsimme molemmat, että synnytys muistutti ”avaruusolentojen sieppaus” –tilannetta.

Tämän kokemuksen takia halusin seuraavalla kerralla doulan tuekseni synnytykseen. Ajatukseni oli alunperin, että doula antaisi jatkuvaa tukea synnytyksessä koska kätilöillä ei ole siihen aikaa. Lisäksi halusin doulan tiedolliseksi tueksi jos komplikaatioita tulisi. Ajattelin kuitenkin, että tällä kertaa saisin normaalin synnytyksen.

Kun palkkasin doulan raskauden alussa en olisi voinut edes kuvitella minkälainen matka minulla olisi edessäni – matka omaan itseeni. En ollut ajatellut käyttää doulaa henkisenä tukena odotusaikana mutta raskauden edetessä esille tuli monta eri aspektia, jotka vaativat huomiota. Doulani Alessandra käytti EFT-menetelmää työkaluna ja kokeiltuani kerran hieman skeptisin mielin huomasin miten paljon taakkoja minulla oli mukana edellisestä raskaudestani sekä ensimmäisestä vuodesta vauvan kanssa. Oli paljon asioita joita minun piti käydä läpi ennen kuin olisin valmis ottamaan vastaan toisen lapsen. Usein koin, etten ollut fyysisesti ja emotionaalisesti valmis mutta EFT-ohjaus antoi minulle energiaa ja työkaluja kohdata tiedostamattomalla tasolla oleva psyykkinen kaaos, johon en kokenut työn ja pikkulapsiarjen takia voivani itsenäisesti tarttua. Hetket Alessandran kanssa olivat tärkeitä hengähdystaukoja ja niistä tuli tapa antaa itselleni aikaa ja huomiota. Ensimmäisessä raskaudessa olin pelännyt menetettäväni lapseni mutta nyt pelkoni olivat erilaisia. Nyt pelkäsin enemmän esikoiseni ”menettämistä” ja sitä, että uupuisin stressistä kahden lapsen kanssa. Kaikki tämä vaati aika monta EFT-ohjauskertaa. Alessandralla oli ainutlaatuinen kyky nopeasti löytää erilaisten sisäisten ristiriitojen ydin ja saada järjestystä kaaokseen. Tunsin, että voin totaalisesti antautua hänelle ja pystyin nojautumaan häneen läpi koko raskauden.

Synnytyksen lähestyessä esille alkoi tulla myös synnytyspelkoa. Pärjäisinkö taas kerran kipujen kanssa? Olisiko tällä kerralla ehkä pahempaa? Synnytyspelko juurtui elämääni. Kävimme pelkoja läpi ja doula sai vastata moniin kysymyksiin. Hänellä oli myös syvällinen osaaminen somaattisesta puolesta, mm. ravintoaineista, ja sain apua kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Äitikarhun voimaMammabjörnens kraftHän jopa auttoi minua tulkitsemaan unen. Siitä unesta tuli koko synnytyksen symboli sekä psyykkisen matkani avain. Aivan lyhyt kuvaus unesta ehkä auttaa avaamaan tätä: unessa minä ja Alessandra löysimme yhdestä kellarista karhun, joka oli vangittu ja kaltoin kohdeltu. Yhdessä me autoimme sen ylös kellarista ”vapauteen”. Alessandra kertoi, että klassisen unien tulkinnan mukaan karhu voidaan nähdä osana itseä, kun minä taas tulkitsin karhun synnytyksenä – alkuvoimana joka päästettiin vapaaksi. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että molemmat tavat katsoa unta olivat oikeita.

Raskaus sai dramaattisen käänteen kun tähän asti normaali raskaus mutkistui ja jouduin lääkitykselle. Tästä johtuen Alessandran tuesta tuli yhä tärkeämpää. Kävi ilmi, että käynnistys olisi mahdollisesti taas tarpeen. Se tuntui todella isolta tappiolta sekä uhalta minua ja lastani kohtaan. Siitä hetkestä Alessandran tuki oli elintärkeää. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilöille omassa verkostossaan, mm. vyöhyketerapeutin vastaanotolle. Vyöhyketerapia voi valmistella ja pehmittää kohdunsuuta, jotta se olisi kypsempi käynnistyksen sattuessa. Halusin saada käynnistyksestä mahdollisimman pehmeän minulle ja vauvalle.

Näin jälkikäteen uskon, että odotuksesta ja synnytyksestä tuli tällaisia jotta oppisin jotakin elämästä ja itsestäni. Sain uuden mahdollisuuden vaikuttaa käynnistykseen. Se oli jäänyt käyttämättä ensimmäisellä kerralla koska olin ollut liian heikko ja peloissani enkä pystynyt sanomaan auktoriteetteja vastaan. Opin myös, että on hyväksyttävää olla heikko ja väkevä yhtä aikaa. Alessandra tuki ja tsemppasi minua niin, että uskalsin kyseenalaistaa lääkäreiden päätöksiä. Tämä johti siihen, että löysin itsestäni uusia puolia. Karhuemo alkoi astua näyttämölle. Pelkopupu oli myös siinä, vahvan ahdistuksen ja lamaannuttavan pelon muodossa, mutta doulani auttoi Karhuemon esille Pelkopupun viereen.

Ison päivän koittaessa käynnistys oli fakta. Meillä oli kuitenkin onni puolellamme monella tapaa. Alessandra oli mukana aamusta asti ja loi läsnäolollaan turvaa. Itse synnytyksestä tuli huikea. Karhuemo oli aamusta asti ottanut yhä enemmän pelkopupun paikan – maaginen muodonmuutos, joka oli raskausmatkan huipennus. Olimme kaikki rauhallisia kun synnytys käynnistettiin. Doulan tuki oli fantastista ja hän oli aktiivinen ja toimelias koko synnytyksen ajan. Hän ei ollut ainoastaan henkinen tuki niin kuin olin odottanut vaan hän auttoi myös fyysisesti. Hän tuntui tekevän vaistomaisesti töitä ja tiesi usein ennen minua mitä seuraavaksi tarvitsisin. Kaikkein isoin vaikutus hänellä oli avopuolisooni – hän sai alkuun saumattoman yhteistyön, jota olen myöhemmin vertaillut kolmen hengen tanssiin.

Synnytyksen kohokohta (omaa henkistä kasvuani ajatellen) oli kun sain kuulla, että olin avautunut neljästä sentistä viiteen senttiin vaikka tuntui siltä, että olin jo tehnyt paljon töitä. Pettymykseemme kätilö kertoi, että vauva oli edelleen korkealla. Kätilö myös sanoi, että voin saada epiduraalin jos niin haluan. Jos minulla ei olisi ollut doulan tukea vanha minäni olisi varmasti antanut periksi tässä vaiheessa ja ottanut puudutuksen. Sisälläni tiesin kuitenkin mitä nyt pitäisi tehdä ja vaikka Alessandra ei sanonut mitään tunsin, että hän oli samaa mieltä. Nyt oli aika tehdä synnytystyötä toden teolla, ei maata passiivisena synnytyssängyllä ottamassa vastaan kipua. Vaikka pelkäsin nousin ylös sängystä. Karhuäidin oli aika astua esille! Mutta viereisestä synnytyssalista kuului huutoa ja se häiritsi keskittymistäni ja teki minut hermostuneeksi. Doula oli kuitenkin viisas ja laittoi musiikkia päälle peittämään muita ääniä. Musiikki, doulani ja avopuolisoni kädet kehollani jokaisen supistuksen ajan (sekä ilokaasu) teki tästä maagisen kokemuksen. Takaraivossani oli myös oppeja ensimmäisestä raskaudesta, jolloin olin osallistunut Alessandran synnytystanssitunneille ja muistin miten tärkeää liikkuminen ja pystyasennot ovat jotta vauva pääsisi laskeutumaan lantiossa. Liikuin vaistomaisesti, keinutin ja nostin jalkoja yhdessä Alessandran kanssa. Se oli todella iso riemuvoitto ensimmäiseen synnytykseen verrattuna, jossa olin ollut täysin lamaantunut ja paniikin vallassa jo alusta asti, johtuen Cytotekin aikaansaamisista pitkistä ja voimakkaista supistuksista. Vaikka pelko ja kunnioitus olivat myös nyt läsnä en koskaan tuntenut paniikkia.

happy days-2Toinen riemuvoitto oli ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen ponnistusvaihe oli melkein kivuton ja olin ajatellut, että se johtui epiduraalista. Vaikka ponnistusvaihe meni myös silloin todella hyvin se jätti minut miettimään jos olin ”päässyt liian helpolla” ja jos tällä kerralla joutuisin kärsimään enemmän. Ponnistusvaiheesta tuli nyt täysin vaistomainen. Alkukantainen voima ja Karhuemo hoitivat ponnistamisen ja se tapahtui lähes automaattisesti. Sieluni syvyydestä nousivat ääniä ja ne auttoivat ponnistamista. Tunsin miten pää tunkeutui lantionpohjan läpi ja se oli mahtava ja pelottava tunne. Ajatella, että minusta voisi löytyi sellaista voimaa ja jotain niin suurta pääsi syntymään kehostani!

Myös nyt doulani oli arvokas tuki. Hän äänteli yhdessä kanssani ja piti minua kädestä. Avopuoliso tuki jalkaani. Molempien apua oli korvaamatonta ja myös nyt yhteistyö oli saumatonta ja kaunista. Kätilö katsoi meitä ihmeissään ja kommentoi rauhallista ja keskittynyttä tunnelmaa. Kun lapsi oli syntynyt olin edelleen hämmästynyt ja tietenkin myös helpottunut – olihan minulla ollut kipuja mutta ne eivät koskaan muuttuneet kärsimykseksi. Olin myös kiitollinen lääkkeellisestä osasta ja siitä, että olin saanut puudutuksen 7 cm. kohdassa. Olin kuitenkin todella ylpeä siitä, että herkkä minä olin pärjännyt niin pitkälle. Ja lähetin monta kiitosta korkeimmille voimille siitä, että kaikki sujui ilman isompia lääkkeellisiä puuttumisia.

Hyvin tietoinen siitä, että synnytys on vain uuden alku rupesin äidiksi toista kertaa. Tällä kerralla minulla oli kuitenkin maaginen ja valoisa kokemus ja isompi ymmärrys itsestäni ja luonnon voimista itsessäni. Äitiydestä ei tullut helpompaa vaikka synnytys olikin onnistunut mutta sain isomman luottamuksen siihen, että muut ihmiset voivat auttaa minua tarvittaessa. Minulle on aikaisemmin ollut vaikeaa näyttää haavoittuvuuttani, mutta tämä synnytys osoitti että hauraus voi olla minun suurin voimani. Emme synny tähän maailmaan pärjäämään yksin vaan olemaan osaa isompaa yhteisöä. Joskus pitää antaa muiden kantaa jotta voi itse kantaa. Olen kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä jota olen saanut doulaltani, avopuolisoltani sekä hoitohenkilökunnalta ennen synnytystä ja sen aikana. Kaikki nämä kokemukset ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on isompi luottamus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Toivon voivani kantaa tätä kokemusta mukanani vaikeina aikoina – myös nyt kun kamppailen univajeen ja kahden pienen lapsen kanssa.

Toivon, että Karhuemo jaksaa väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta, että hän nousee aina uudestaan silloin kun tunnen kaatuvani. Nyt ainakin tiedän, että hän on siellä, sisimmässäni.”

Pelottaako synnytys?

emotional-freedom-techniquesPeloista vapautuminen on mahdollista ja se aina on eheyttävä kokemus. Kokeile EFT- menetelmää Alessandran kanssa. Hän on valmistunut EFT ohjaajaksi.

EFT (=Emotional Freedom Technique) on itsehoitomenetelmä, joka yhdistää länsimaisen kognitiivisen psykologian ja kiinalaisen akupainannan. EFT:n avulla voit vapautua peloista, huolista ja rajoittavista ajatusmalleista synnytykseen liittyen. EFT-menetelmää on menestyksellä käytetty eri pelkotilojen lieventämisessä, esim. lentopelko, korkeanpaikan kammo, uniongelmat, sosiaaliset pelkotilat. Miljoonat ihmiset ympäri maailman käyttävät EFT-menetelmää.

Katso myös video miten EFT auttoi synnytyspelossa sekä traumaattisen synnytyksen jälkeen.