Avainsana-arkisto: Doula

Synnytyslabyrintti

Labyrintti on ikivanha universaali elämän matkan symboli. Matka labyrintin keskustaan symboloi antautumista muutokselle ja kuolemaa (vanhan minän kuolemaa), matka ulos keskustasta symboloi syntymää ja uudelleensyntymistä.

Pam Englandin kirja Labyrinth of Birth (2010) sai minut innostumaan labyrintistä symbolina sille sisäiselle matkalle, jonka nainen tekee synnytyksessä ja sen jälkeen.

Skandinaviassa on löydetty noin 600 labyrinttia ja tämä on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomessa on kivilabyrintteja joita kutsutaan jatulintarhoiksi, lähin on varmasti Nauvossa. Mutta kaikissa maailmaosissa on löydetty labyrintteja.

Labyrintti ei ole sokkelo, jossa on umpikujia tai monta eri reittiä. Labyrintin kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan. On olemassa ainoastaan yksi polku, mutta se ei ole suora eikä kulkija voi tietää, miten pitkä matka hänellä on kuljettavanaan. Hän voi kuitenkin luottaa siihen, että hän tulee keskustaan ja sieltä hän voi kulkea samaa polkua takaisin ulos. Ainoa valinta on ensimmäisen askeleen ottaminen. On tärkeää, että kulkija on valmistautunut hyvin matkaa varten. Matkalla hän joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja hänen pitää osata antautua muutokselle sekä olemaan valmis näkemään itsessään uusia puolia. Vanha identitteeti tekee kuolemaa ja jotakin uutta on syntymässä.

Doulana haluan olla kanssakulkija matkallasi synnytyslabyrintin keskelle, jossa kohtaat lapsesi. Synnytyslabyrintti on sisäinen kartta vauvakantovuodelle ja doula on matkaopas, joka on perehtynyt tähän maisemaan.

IMG_1150

Pelkopupusta äitikarhuksi

Copy of Untitled designIhana synnytystarina, ja upea esimerkki Traumasta riemuvoittoon -ohjelman vaiktuksesta!

”Ensimmäinen synnytykseni meni lääketieteellisesti katsottuna hyvin mutta sai minut kuitenkin tuntemaan itseni avuttomaksi. Jossakin määrin sairaalajärjestelmä oli jyrännyt minut. Varsinkin koska olin joutunut ottamaan Cytotek-lääkettä vastoin tahtoani. Koin myös, ettei minua synnytyksen aikana huomioitu eikä nähty vaikka minulla oli erittäin kovat kivut käynnistyksen takia. Minä ja avopuolisoni tunsimme molemmat, että synnytys muistutti ”avaruusolentojen sieppaus” –tilannetta.

Tämän kokemuksen takia halusin seuraavalla kerralla doulan tuekseni synnytykseen. Ajatukseni oli alunperin, että doula antaisi jatkuvaa tukea synnytyksessä koska kätilöillä ei ole siihen aikaa. Lisäksi halusin doulan tiedolliseksi tueksi jos komplikaatioita tulisi. Ajattelin kuitenkin, että tällä kertaa saisin normaalin synnytyksen.

Kun palkkasin doulan raskauden alussa en olisi voinut edes kuvitella minkälainen matka minulla olisi edessäni – matka omaan itseeni. En ollut ajatellut käyttää doulaa henkisenä tukena odotusaikana mutta raskauden edetessä esille tuli monta eri aspektia, jotka vaativat huomiota. Doulani Alessandra käytti EFT-menetelmää työkaluna ja kokeiltuani kerran hieman skeptisin mielin huomasin miten paljon taakkoja minulla oli mukana edellisestä raskaudestani sekä ensimmäisestä vuodesta vauvan kanssa. Oli paljon asioita joita minun piti käydä läpi ennen kuin olisin valmis ottamaan vastaan toisen lapsen. Usein koin, etten ollut fyysisesti ja emotionaalisesti valmis mutta EFT-ohjaus antoi minulle energiaa ja työkaluja kohdata tiedostamattomalla tasolla oleva psyykkinen kaaos, johon en kokenut työn ja pikkulapsiarjen takia voivani itsenäisesti tarttua. Hetket Alessandran kanssa olivat tärkeitä hengähdystaukoja ja niistä tuli tapa antaa itselleni aikaa ja huomiota. Ensimmäisessä raskaudessa olin pelännyt menetettäväni lapseni mutta nyt pelkoni olivat erilaisia. Nyt pelkäsin enemmän esikoiseni ”menettämistä” ja sitä, että uupuisin stressistä kahden lapsen kanssa. Kaikki tämä vaati aika monta EFT-ohjauskertaa. Alessandralla oli ainutlaatuinen kyky nopeasti löytää erilaisten sisäisten ristiriitojen ydin ja saada järjestystä kaaokseen. Tunsin, että voin totaalisesti antautua hänelle ja pystyin nojautumaan häneen läpi koko raskauden.

Synnytyksen lähestyessä esille alkoi tulla myös synnytyspelkoa. Pärjäisinkö taas kerran kipujen kanssa? Olisiko tällä kerralla ehkä pahempaa? Synnytyspelko juurtui elämääni. Kävimme pelkoja läpi ja doula sai vastata moniin kysymyksiin. Hänellä oli myös syvällinen osaaminen somaattisesta puolesta, mm. ravintoaineista, ja sain apua kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Äitikarhun voimaMammabjörnens kraftHän jopa auttoi minua tulkitsemaan unen. Siitä unesta tuli koko synnytyksen symboli sekä psyykkisen matkani avain. Aivan lyhyt kuvaus unesta ehkä auttaa avaamaan tätä: unessa minä ja Alessandra löysimme yhdestä kellarista karhun, joka oli vangittu ja kaltoin kohdeltu. Yhdessä me autoimme sen ylös kellarista ”vapauteen”. Alessandra kertoi, että klassisen unien tulkinnan mukaan karhu voidaan nähdä osana itseä, kun minä taas tulkitsin karhun synnytyksenä – alkuvoimana joka päästettiin vapaaksi. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että molemmat tavat katsoa unta olivat oikeita.

Raskaus sai dramaattisen käänteen kun tähän asti normaali raskaus mutkistui ja jouduin lääkitykselle. Tästä johtuen Alessandran tuesta tuli yhä tärkeämpää. Kävi ilmi, että käynnistys olisi mahdollisesti taas tarpeen. Se tuntui todella isolta tappiolta sekä uhalta minua ja lastani kohtaan. Siitä hetkestä Alessandran tuki oli elintärkeää. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilöille omassa verkostossaan, mm. vyöhyketerapeutin vastaanotolle. Vyöhyketerapia voi valmistella ja pehmittää kohdunsuuta, jotta se olisi kypsempi käynnistyksen sattuessa. Halusin saada käynnistyksestä mahdollisimman pehmeän minulle ja vauvalle.

Näin jälkikäteen uskon, että odotuksesta ja synnytyksestä tuli tällaisia jotta oppisin jotakin elämästä ja itsestäni. Sain uuden mahdollisuuden vaikuttaa käynnistykseen. Se oli jäänyt käyttämättä ensimmäisellä kerralla koska olin ollut liian heikko ja peloissani enkä pystynyt sanomaan auktoriteetteja vastaan. Opin myös, että on hyväksyttävää olla heikko ja väkevä yhtä aikaa. Alessandra tuki ja tsemppasi minua niin, että uskalsin kyseenalaistaa lääkäreiden päätöksiä. Tämä johti siihen, että löysin itsestäni uusia puolia. Karhuemo alkoi astua näyttämölle. Pelkopupu oli myös siinä, vahvan ahdistuksen ja lamaannuttavan pelon muodossa, mutta doulani auttoi Karhuemon esille Pelkopupun viereen.

Ison päivän koittaessa käynnistys oli fakta. Meillä oli kuitenkin onni puolellamme monella tapaa. Alessandra oli mukana aamusta asti ja loi läsnäolollaan turvaa. Itse synnytyksestä tuli huikea. Karhuemo oli aamusta asti ottanut yhä enemmän pelkopupun paikan – maaginen muodonmuutos, joka oli raskausmatkan huipennus. Olimme kaikki rauhallisia kun synnytys käynnistettiin. Doulan tuki oli fantastista ja hän oli aktiivinen ja toimelias koko synnytyksen ajan. Hän ei ollut ainoastaan henkinen tuki niin kuin olin odottanut vaan hän auttoi myös fyysisesti. Hän tuntui tekevän vaistomaisesti töitä ja tiesi usein ennen minua mitä seuraavaksi tarvitsisin. Kaikkein isoin vaikutus hänellä oli avopuolisooni – hän sai alkuun saumattoman yhteistyön, jota olen myöhemmin vertaillut kolmen hengen tanssiin.

Synnytyksen kohokohta (omaa henkistä kasvuani ajatellen) oli kun sain kuulla, että olin avautunut neljästä sentistä viiteen senttiin vaikka tuntui siltä, että olin jo tehnyt paljon töitä. Pettymykseemme kätilö kertoi, että vauva oli edelleen korkealla. Kätilö myös sanoi, että voin saada epiduraalin jos niin haluan. Jos minulla ei olisi ollut doulan tukea vanha minäni olisi varmasti antanut periksi tässä vaiheessa ja ottanut puudutuksen. Sisälläni tiesin kuitenkin mitä nyt pitäisi tehdä ja vaikka Alessandra ei sanonut mitään tunsin, että hän oli samaa mieltä. Nyt oli aika tehdä synnytystyötä toden teolla, ei maata passiivisena synnytyssängyllä ottamassa vastaan kipua. Vaikka pelkäsin nousin ylös sängystä. Karhuäidin oli aika astua esille! Mutta viereisestä synnytyssalista kuului huutoa ja se häiritsi keskittymistäni ja teki minut hermostuneeksi. Doula oli kuitenkin viisas ja laittoi musiikkia päälle peittämään muita ääniä. Musiikki, doulani ja avopuolisoni kädet kehollani jokaisen supistuksen ajan (sekä ilokaasu) teki tästä maagisen kokemuksen. Takaraivossani oli myös oppeja ensimmäisestä raskaudesta, jolloin olin osallistunut Alessandran synnytystanssitunneille ja muistin miten tärkeää liikkuminen ja pystyasennot ovat jotta vauva pääsisi laskeutumaan lantiossa. Liikuin vaistomaisesti, keinutin ja nostin jalkoja yhdessä Alessandran kanssa. Se oli todella iso riemuvoitto ensimmäiseen synnytykseen verrattuna, jossa olin ollut täysin lamaantunut ja paniikin vallassa jo alusta asti, johtuen Cytotekin aikaansaamisista pitkistä ja voimakkaista supistuksista. Vaikka pelko ja kunnioitus olivat myös nyt läsnä en koskaan tuntenut paniikkia.

happy days-2Toinen riemuvoitto oli ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen ponnistusvaihe oli melkein kivuton ja olin ajatellut, että se johtui epiduraalista. Vaikka ponnistusvaihe meni myös silloin todella hyvin se jätti minut miettimään jos olin ”päässyt liian helpolla” ja jos tällä kerralla joutuisin kärsimään enemmän. Ponnistusvaiheesta tuli nyt täysin vaistomainen. Alkukantainen voima ja Karhuemo hoitivat ponnistamisen ja se tapahtui lähes automaattisesti. Sieluni syvyydestä nousivat ääniä ja ne auttoivat ponnistamista. Tunsin miten pää tunkeutui lantionpohjan läpi ja se oli mahtava ja pelottava tunne. Ajatella, että minusta voisi löytyi sellaista voimaa ja jotain niin suurta pääsi syntymään kehostani!

Myös nyt doulani oli arvokas tuki. Hän äänteli yhdessä kanssani ja piti minua kädestä. Avopuoliso tuki jalkaani. Molempien apua oli korvaamatonta ja myös nyt yhteistyö oli saumatonta ja kaunista. Kätilö katsoi meitä ihmeissään ja kommentoi rauhallista ja keskittynyttä tunnelmaa. Kun lapsi oli syntynyt olin edelleen hämmästynyt ja tietenkin myös helpottunut – olihan minulla ollut kipuja mutta ne eivät koskaan muuttuneet kärsimykseksi. Olin myös kiitollinen lääkkeellisestä osasta ja siitä, että olin saanut puudutuksen 7 cm. kohdassa. Olin kuitenkin todella ylpeä siitä, että herkkä minä olin pärjännyt niin pitkälle. Ja lähetin monta kiitosta korkeimmille voimille siitä, että kaikki sujui ilman isompia lääkkeellisiä puuttumisia.

Hyvin tietoinen siitä, että synnytys on vain uuden alku rupesin äidiksi toista kertaa. Tällä kerralla minulla oli kuitenkin maaginen ja valoisa kokemus ja isompi ymmärrys itsestäni ja luonnon voimista itsessäni. Äitiydestä ei tullut helpompaa vaikka synnytys olikin onnistunut mutta sain isomman luottamuksen siihen, että muut ihmiset voivat auttaa minua tarvittaessa. Minulle on aikaisemmin ollut vaikeaa näyttää haavoittuvuuttani, mutta tämä synnytys osoitti että hauraus voi olla minun suurin voimani. Emme synny tähän maailmaan pärjäämään yksin vaan olemaan osaa isompaa yhteisöä. Joskus pitää antaa muiden kantaa jotta voi itse kantaa. Olen kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä jota olen saanut doulaltani, avopuolisoltani sekä hoitohenkilökunnalta ennen synnytystä ja sen aikana. Kaikki nämä kokemukset ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on isompi luottamus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Toivon voivani kantaa tätä kokemusta mukanani vaikeina aikoina – myös nyt kun kamppailen univajeen ja kahden pienen lapsen kanssa.

Toivon, että Karhuemo jaksaa väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta, että hän nousee aina uudestaan silloin kun tunnen kaatuvani. Nyt ainakin tiedän, että hän on siellä, sisimmässäni.”