To My Daughters


I’ll tell you about power:
We are born with the potential
for every daughter we will ever have
embedded like pearls in the dark flesh of our ovaries.
You were already there, in me,
while I was yet curled within my mother, as she was, inside my great-grandmother;
each mother birthing her grandchildren, through her pelvis,
ivory cradles protecting secret worlds within our own seas,
worlds of fierce hearts and minds beyond knowing.
Is there a greater power than holding the entire universe in your belly?
All of Creation? What about our own galaxies pouring forth?
The summoning of all that is love
and alive into our very breasts, our marrow,
our coursing blood, a luminous milky way
so bright it blinds, with all the power and force of life,
heaven meeting earth, giving to those worlds we hold,
that we see in the irises of our daughters’ eyes.

Corey Alicks (2002) in The Art and Soul of Midwifery by Lorna Davies

Äänenkäyttö synnytyksessä

Äänenkäyttö pitää synnytyksen elävänä. Käyttäessä ääntä on mahdotonta käpertyä pelkoon ja taistella tuntemuksia vastaan.

Oletko huomannut, että kävellessäsi yksin metsässä (tai pimeässä kellarissa) sinä automaattisesti hyräilet jotakin tuttua säveltä? Laulu pitää pelon loitolla.

Äänenkäyttö synnytyksessä voi olla hiljainen huokaus tai voimakas karjaisu. Usein se on pitkien vokaalien käyttöä (synnytyslaulu).

Ääni on tunnetta.www.labyrinthdoula.com-2

Ääni on intohimoa.

Intohimo ja tunne ovat masentuneisuuden vastakohta. Synnytys saa olla tunteikas! Synnytyksessä saa antaa itselleen luvan reagoida.

Äänenkäyttö rauhoittaa ja lohduttaa.

Äänenkäyttö luo synnytykseen rytmiä ja lisää pärjäämisen tunnetta.

Äänenkäyttö auttaa löytämään oman synnytysvoimansa.

Äänenkäyttö auttaa rentoutumaan ja antautumaan muutoksen edessä – synnytys on elämän isoimpia muutosprosesseja.

Synnytyspettymys

Tässä artikkelissa haluan jakaa vinkkejä miten päästä synnytyspettymyksen yli. (Jokainen voi itse määritellä mikä on ”synnytyspettymys”. Jos synnytyksen ajatteleminen sattuu tiedät mistä puhun ja kannattaa jatkaa lukemista.) Usein kuulee, että ainoa tapa eheytyä on saada uusi korjaava synnytyskokemus. En ole samaa mieltä – vaikka olen doulana nähnyt miten upea korjaava synnytyskokemus on! Oikea lääke voi olla paljon muutakin kuin kokea synnytyksen ihme uudestaan. Tarina voi olla lääkettä. Tanssi voi olla lääkettä. Ja rakkaus on aina lääkettä. Elämä ja luonto ovat täynnä lääkettä.

Oman tyttäreni syntymästä on yli 7 vuotta enkä ole pitkään aikaan käynyt läpi synnytystä mielessäni. Ensimmäisten kahden vuoden ajan tein sitä melkein päivittäin. Synnytykseen liittyi sekä paljon kaunista ja valoisaa että kipeää ja vaikeaa. Synnytys oli niin mullistava ja iso kokemus – siihen liittyi kaikkea mitä elämään yleensä liittyy – miten sellainen kokemus voidaan kategorisoida?

Ensimmäinen vuosi uutena äitinä oli minulle rankka fyysisesti ja henkisesti koska olin menettänyt synnytyksessä niin paljon verta ja vauvani heräili 1-2 tunnin välein syömään. Pari kuukautta synnytyksen jälkeen rupesin saamaan migreenikohtauksia, joita tuli 10-14 päivän välein. Imetin ja oksensin ja yritin parhaani mukaan hoitaa vauvaa. Asuimme uudella paikkakunnalla kaukana sukulaisista, apuna oli ainoastaan oma mies, ja hän oli päivisin töissä.

Hoidin migreenikohtauksia homeopatialla ja sainkin paljon apua ja lievitystä. Ehkä homeopatia oli myös ensiapu synnytystrauman hoitamiseen. 1-vuotispäivän tienoilla olin valmis käsittelemään synnytystä ja varasin ajan synnytystarinakeskusteluun Pam Englandin kanssa. Suomesta en kokenut saavani apua neuvolasta enkä myöskään kätilöiltä. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt. Sain kuulla: ”sinullahan on terve vauva ja synnytys oli kuitenkin normaali alatiesynnytys”. Pam England näki asiat ihan toisin. Hän ymmärsi heti mitkä ajatukset (itsensä tuomitseminen), uskomukset (sukuni synnytystavat) ja tunteet (epäonnistumisen tunne) johtivat kärsimykseeni. Keskustelun ansiosta löysin monta uutta, voimaannuttavaa näkökulmaa: nyt saatoin nähdä itseni sankarittarena, en uhrina. Ymmärsin, että synnytystarinani muuttuu ja elää – se ei ole staattinen sarja ”faktoja”. (Tänään tarjoan itse synnytystarinakeskusteluja ja on aina yhtä maagista ohjata nainen kohti uutta, eheyttävää tarinaa.)

Ymmärsin myös, että minun on pakko tehdä surutyötä. Verenvuodon ansiosta olin menettänyt ensimmäisen vuorokauden tyttäreni kanssa – ja koko ensimmäinen vuosi oli ollut kaikkea muuta kuin mistä olin haaveillut. Osallistuin Englandin synnytystaidekurssille ja aloin pitää aiheesta blogia. Luominen oli minulle lääkettä. Jokainen piirustus johti minua eteenpäin labyrintin poluilla. Jokainen piirustus oli osa surutyötä. Surun alta löytyi ensiksi vihaa: kuina on mahdollista, ettei naisille anneta synnytysrauha? Mutta surun alta löytyi myös iloa sekä myötätuntoa itseäni ja muita naisia kohtaan.

nagu_stenlabyrintPam England kehotti minua harkitsemaan doulaksi ryhtymistä. Ajatus tuntui ensiksi vieraalta. En nähnyt, että minulla oli tarpeeksi ”hoivaava” luonne. Olin kuitenkin jo pitkään harjoitellun kuuntelemista ja pystyin nopeasti vaistoamaan toisen ihmisen vahvuudet ja sisäiset resurssit sekä houkuttelemaan ne esille kysymyksillä. Englandin tapa puhua synnytyksestä matkana ja labyrintistä tämän matkan symbolina kiehtoi minua. Mutta doulaksi ryhtyminen edellytti, että oma tarina pitää ”kompostoida” ennen kuin voi olla toiselle synnyttävälle naiselle aidosti läsnä. Voin rehellisesti sanoa, että kolme ensimmäistä synnytystä joissa olin mukana doulana oli tietyllä tapaa vielä oman tarinani työstämistä. Nyt monta vuotta ja yli kaksikymmentä synnytystä myöhemmin näin ei ole.

Tänään näen, että synnytyspettymystä ja traumaa on tärkeä lähestyä monesta eri näkökulmasta. Epäonnistumisen tunteesta ja itsensä tuomitsemisesta voi päästää irti oikeilla harjoitteilla mutta trauma voi silti jäädä kehoon ja solumuistiin. Synnytystarina on kehollinen tarina ja myös keho tarvitsee hoitoa. Sain itse paljon apua m.m. TRE-harjoituksista.

NaISEN ÄÄNI SYNNYTYKSESSÄ ON ELÄMÄN ITKU,-2Jos sinä olet kokenut synnytyspettymyksen älä vähättele asiaa. On kyse isosta menetyksestä. Hae apua, etsi itsellesi sopiva lääke, joka vie eteenpäin. Neuvolan psykologi voi olla luonnollinen paikka aloittaa, samoin vertaistuki. Vaikka päällimmäinen tunne heti syntymän jälkeen saattaa usein olla helpotus ja kiitollisuus (minä selvisin!), tämä voi muuttua tulevan vuoden aikana. Keskustelu kätilön kanssa ennen kotiinlähtöä ei siis aina riitä. Jos kysymyksiä ja ristiriitaisia tunteita on kannattaa rohkeasti ottaa uudestaan yhteyttä synnytyssairaalaan. Jos keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa ei vie eteenpäin, jos esim. koet että sinun oikeuksia potilaana on loukattu ja rajojasi on rikottu, niin joskus kirjallisen muistutuksen tai kantelun tekeminen on osa eheytymisprosessia.

Eheytymistä voi myös tukea:

  • Synnytystarinakeskustelu on hyvä tapa päästä alkuun – et voi muuttaa mitä synnytyksessä tapahtui mutta voit muuttaa omaa tulkintaasi ja vapautua epäonnistumisen tunteesta. Myös Skypen kautta.
  • EFT-ohjaus voi olla hyvä tapa jatkaa. EFT = Emotional Freedom Technique on itsehoitomenetelmä, joka yhdistää kognitiivisen psykologian ja akupainannan. Menetelmää on tutkittu verrattavan paljon ja m.m. sotaveteraanit ovat saanut paljon apua posttraumaattiseen stressiin.
  • TRE-stressipurkuliikkeet.
  • EMDR (kätilön ja kirjailijan Elizabeth Davisin suositus, en ole itse kokeillut);
  • Klassisessa akupunktiossa voidaan laittaa ”traumaneuloja”; mm. Terapiakulmassa.
  • Tantrinen hieronta voi olla todella eheyttävä monella tasolla, varsinkin jos synnytykseen on liittynyt väkivaltaa.
  • Doulana ja EFT-ohjaajana olen luonut Traumasta riemuvoittoon –online ohjausohjelman, johon kuuluu synnytystarinakeskustelu ja EFT-ohjausta. Ohjelma on ensisijaisesti odottajille ja siihen kuuluu myös uuteen synnytykseen valmistelevia harjoituksia mutta sisältö voidaan räätälöidä muille sopivaksi. Itse suosittelen, että on sinut synnytystarinansa kanssa ennen kuin tulee uudestaan raskaaksi.

Kirjallisuutta:

  • Pam England: Birthing from Within sekä Labyrinth of Birth.
  • Pam Englandin blogi naisen paluumatkasta synnytyksen jälkeen – oman tarinan sisäistäminen.
  • David Berceli: TRE-stressipurkuliikkeet
  • Peter Levine: Waking the Tiger: Healing Trauma
  • Lewis Mehl-Madrona: Narrative Medicine
  • Sylvia Brinton Perera: Descent to the Goddess: A Way of Intitation for Women

Teksti & kuvat: Alessandra Sarelin, sertifioitu doula, EFT-ohjaaja

Kokonaisvaltainen synnytysvalmennus

labyrinth-of-birthTiedämme, että aivojen vasen puolisko hoitaa loogisen ajattelun, kun taas oikea aivopuolisko, reagoi vaistoihin ja tunteisiin sekä luo mahdollisuuden saada intuitiivista tietoa. Mutta miten tämä liittyy valmentautumiseen synnytyksen ja synnyttämiseen?

Pam England kysyy kirjassaan Labyrinth of Birth (2010), voiko olla niin, että nykyaikaisen synnytysvalmentautumisen ollessa usein täynnä lukemista, tutkimista, ajattelemista ja suunnittelemista oikea aivopuolisko, jolla on tärkeä tehtävä synnytyksessä, jää liian vähälle huomiolle. Henkilökohtaisesti uskon, että henkinen valmentautuminen luovia menetelmiä käyttäen on tärkeä askel kohti kärsimysvapaata synnytystä ja hyvää synnytyskokemusta. Vain jos on vahvasti yhteydessä itseensä voi tietää mitä tarvitsee synnytyksen aikana.

Tasapainoisessa synnytysvalmentautumisessa oikea aivopuolisko saa stimulointia liikkeen, kuten tanssin, meditaation ja taiteen avulla. Tämän viestin tärkeyden ymmärtää vielä paremmin lukiessaan Englandin selonteon aivojen ns. beta-, alpha- ja theta-aalloista ja näiden värähtelytaajuuksista. Aivot tuottavat beta-aaltoja, kun olemme keskittyneitä ulkoiseen maailmaan eli kun ajattelemme, suunnittelemme tai keskustelemme. Beta-aaltojen värähtelytaajuus on nopea. Alpha-aallot puolestaan ovat hitaampia, ja aivot tuottavat niitä meidän keskittyessämme esim. meditaatioon. Aallot ovat vahvemmat silmien ollessa kiinni. Nämä aallot tuottavat hyvää oloa, alentavat verenpainetta, pulssia ja stressihormoneja. Theta-aallot ovat vielä hitaampia. Aivot tuottavat näitä aaltoja, kun olemme nukahtamisillamme tai syvässä meditaatiossa. Tällöin huomio kääntyy sisäänpäin, mikä on avuksi meditaatiossa ja synnytyksessä.

Englandin kokemus äitinä ja kätilönä on, että nainen luontaisesti alkaa synnytyksen beta-aaltojen taajuudella. Nainen on vielä keskittynyt ulkoiseen maailmaan, ja hänen pitää pysyä siellä niin kauan kuin hänellä on mahdollisia velvollisuuksia, kuten muiden lasten hoitaminen. Usein synnytyssairaalaan saapuminen ja kysymyksiin vastaaminen edellyttää häneltä vielä loogista ajattelua ja keskustelukykyä. Jos tämä ajatteleminen, suunnitteleminen ja puhuminen jatkuu liian pitkään, siitä voi seurata ongelmia, koska naiset eivät luonnostaan synnytä beta-aaltojen ollessa dominoivia. Valitettavan usein naisten ei sairaalaympäristössä pysty kääntämään huomiota sisäänpäin. Synnyttämisestä tulee järjen matka, jonka aikana äidin pitää ajatella ja suunnitella, mitä hän tekee seuraavaksi. Tämä tuottaa beta-aaltoja, mikä puolestaan ei edistä luonnollista synnytyksen kulkua.

12074522_895449270540230_4899630214878604058_n

Synnytys ilman kärsimystä -työpaja Turussa syksyllä 2015

Toisaalta jos synnytysympäristö on hiljainen ja suotuisa ja nainen saa keskittyä synnytystyöhön, hänen huomionsa tulee luonnostaan pikku hiljaa kääntymään sisäänpäin synnytyksen edetessä ja hänestä tulee vähemmän puhelias, sosiaalinen ja enemmän intuitiivinen. Kohdun supistuminen yhä useammin ja useammin vaatii keskittymistä, äidin huomio kääntyy sisäänpäin ja tämä prosessi tuottaa aivoissa alpha- ja theta-aaltoja.

Nainen voi jo raskauden aikana harjoitella sisäänpäin kuuntelemista. Synnytys ilman kärsimystä –valmennus yhdistää tanssin (Dancing for Birth), meditaation, kivunkohtaamisharjoituksen ja taiteen unohtamatta tiedollista puolta. Seuraava työpaja pidetään Turussa 14.2.2016.

– Alessandra Sarelin, äiti, doula, Dancing for Birth ohjaaja

Pelkopupusta äitikarhuksi

Copy of Untitled designIhana synnytystarina, ja upea esimerkki Traumasta riemuvoittoon -ohjelman vaiktuksesta!

”Ensimmäinen synnytykseni meni lääketieteellisesti katsottuna hyvin mutta sai minut kuitenkin tuntemaan itseni avuttomaksi. Jossakin määrin sairaalajärjestelmä oli jyrännyt minut. Varsinkin koska olin joutunut ottamaan Cytotek-lääkettä vastoin tahtoani. Koin myös, ettei minua synnytyksen aikana huomioitu eikä nähty vaikka minulla oli erittäin kovat kivut käynnistyksen takia. Minä ja avopuolisoni tunsimme molemmat, että synnytys muistutti ”avaruusolentojen sieppaus” –tilannetta.

Tämän kokemuksen takia halusin seuraavalla kerralla doulan tuekseni synnytykseen. Ajatukseni oli alunperin, että doula antaisi jatkuvaa tukea synnytyksessä koska kätilöillä ei ole siihen aikaa. Lisäksi halusin doulan tiedolliseksi tueksi jos komplikaatioita tulisi. Ajattelin kuitenkin, että tällä kertaa saisin normaalin synnytyksen.

Kun palkkasin doulan raskauden alussa en olisi voinut edes kuvitella minkälainen matka minulla olisi edessäni – matka omaan itseeni. En ollut ajatellut käyttää doulaa henkisenä tukena odotusaikana mutta raskauden edetessä esille tuli monta eri aspektia, jotka vaativat huomiota. Doulani Alessandra käytti EFT-menetelmää työkaluna ja kokeiltuani kerran hieman skeptisin mielin huomasin miten paljon taakkoja minulla oli mukana edellisestä raskaudestani sekä ensimmäisestä vuodesta vauvan kanssa. Oli paljon asioita joita minun piti käydä läpi ennen kuin olisin valmis ottamaan vastaan toisen lapsen. Usein koin, etten ollut fyysisesti ja emotionaalisesti valmis mutta EFT-ohjaus antoi minulle energiaa ja työkaluja kohdata tiedostamattomalla tasolla oleva psyykkinen kaaos, johon en kokenut työn ja pikkulapsiarjen takia voivani itsenäisesti tarttua. Hetket Alessandran kanssa olivat tärkeitä hengähdystaukoja ja niistä tuli tapa antaa itselleni aikaa ja huomiota. Ensimmäisessä raskaudessa olin pelännyt menetettäväni lapseni mutta nyt pelkoni olivat erilaisia. Nyt pelkäsin enemmän esikoiseni ”menettämistä” ja sitä, että uupuisin stressistä kahden lapsen kanssa. Kaikki tämä vaati aika monta EFT-ohjauskertaa. Alessandralla oli ainutlaatuinen kyky nopeasti löytää erilaisten sisäisten ristiriitojen ydin ja saada järjestystä kaaokseen. Tunsin, että voin totaalisesti antautua hänelle ja pystyin nojautumaan häneen läpi koko raskauden.

Synnytyksen lähestyessä esille alkoi tulla myös synnytyspelkoa. Pärjäisinkö taas kerran kipujen kanssa? Olisiko tällä kerralla ehkä pahempaa? Synnytyspelko juurtui elämääni. Kävimme pelkoja läpi ja doula sai vastata moniin kysymyksiin. Hänellä oli myös syvällinen osaaminen somaattisesta puolesta, mm. ravintoaineista, ja sain apua kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Äitikarhun voimaMammabjörnens kraftHän jopa auttoi minua tulkitsemaan unen. Siitä unesta tuli koko synnytyksen symboli sekä psyykkisen matkani avain. Aivan lyhyt kuvaus unesta ehkä auttaa avaamaan tätä: unessa minä ja Alessandra löysimme yhdestä kellarista karhun, joka oli vangittu ja kaltoin kohdeltu. Yhdessä me autoimme sen ylös kellarista ”vapauteen”. Alessandra kertoi, että klassisen unien tulkinnan mukaan karhu voidaan nähdä osana itseä, kun minä taas tulkitsin karhun synnytyksenä – alkuvoimana joka päästettiin vapaaksi. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että molemmat tavat katsoa unta olivat oikeita.

Raskaus sai dramaattisen käänteen kun tähän asti normaali raskaus mutkistui ja jouduin lääkitykselle. Tästä johtuen Alessandran tuesta tuli yhä tärkeämpää. Kävi ilmi, että käynnistys olisi mahdollisesti taas tarpeen. Se tuntui todella isolta tappiolta sekä uhalta minua ja lastani kohtaan. Siitä hetkestä Alessandran tuki oli elintärkeää. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilöille omassa verkostossaan, mm. vyöhyketerapeutin vastaanotolle. Vyöhyketerapia voi valmistella ja pehmittää kohdunsuuta, jotta se olisi kypsempi käynnistyksen sattuessa. Halusin saada käynnistyksestä mahdollisimman pehmeän minulle ja vauvalle.

Näin jälkikäteen uskon, että odotuksesta ja synnytyksestä tuli tällaisia jotta oppisin jotakin elämästä ja itsestäni. Sain uuden mahdollisuuden vaikuttaa käynnistykseen. Se oli jäänyt käyttämättä ensimmäisellä kerralla koska olin ollut liian heikko ja peloissani enkä pystynyt sanomaan auktoriteetteja vastaan. Opin myös, että on hyväksyttävää olla heikko ja väkevä yhtä aikaa. Alessandra tuki ja tsemppasi minua niin, että uskalsin kyseenalaistaa lääkäreiden päätöksiä. Tämä johti siihen, että löysin itsestäni uusia puolia. Karhuemo alkoi astua näyttämölle. Pelkopupu oli myös siinä, vahvan ahdistuksen ja lamaannuttavan pelon muodossa, mutta doulani auttoi Karhuemon esille Pelkopupun viereen.

Ison päivän koittaessa käynnistys oli fakta. Meillä oli kuitenkin onni puolellamme monella tapaa. Alessandra oli mukana aamusta asti ja loi läsnäolollaan turvaa. Itse synnytyksestä tuli huikea. Karhuemo oli aamusta asti ottanut yhä enemmän pelkopupun paikan – maaginen muodonmuutos, joka oli raskausmatkan huipennus. Olimme kaikki rauhallisia kun synnytys käynnistettiin. Doulan tuki oli fantastista ja hän oli aktiivinen ja toimelias koko synnytyksen ajan. Hän ei ollut ainoastaan henkinen tuki niin kuin olin odottanut vaan hän auttoi myös fyysisesti. Hän tuntui tekevän vaistomaisesti töitä ja tiesi usein ennen minua mitä seuraavaksi tarvitsisin. Kaikkein isoin vaikutus hänellä oli avopuolisooni – hän sai alkuun saumattoman yhteistyön, jota olen myöhemmin vertaillut kolmen hengen tanssiin.

Synnytyksen kohokohta (omaa henkistä kasvuani ajatellen) oli kun sain kuulla, että olin avautunut neljästä sentistä viiteen senttiin vaikka tuntui siltä, että olin jo tehnyt paljon töitä. Pettymykseemme kätilö kertoi, että vauva oli edelleen korkealla. Kätilö myös sanoi, että voin saada epiduraalin jos niin haluan. Jos minulla ei olisi ollut doulan tukea vanha minäni olisi varmasti antanut periksi tässä vaiheessa ja ottanut puudutuksen. Sisälläni tiesin kuitenkin mitä nyt pitäisi tehdä ja vaikka Alessandra ei sanonut mitään tunsin, että hän oli samaa mieltä. Nyt oli aika tehdä synnytystyötä toden teolla, ei maata passiivisena synnytyssängyllä ottamassa vastaan kipua. Vaikka pelkäsin nousin ylös sängystä. Karhuäidin oli aika astua esille! Mutta viereisestä synnytyssalista kuului huutoa ja se häiritsi keskittymistäni ja teki minut hermostuneeksi. Doula oli kuitenkin viisas ja laittoi musiikkia päälle peittämään muita ääniä. Musiikki, doulani ja avopuolisoni kädet kehollani jokaisen supistuksen ajan (sekä ilokaasu) teki tästä maagisen kokemuksen. Takaraivossani oli myös oppeja ensimmäisestä raskaudesta, jolloin olin osallistunut Alessandran synnytystanssitunneille ja muistin miten tärkeää liikkuminen ja pystyasennot ovat jotta vauva pääsisi laskeutumaan lantiossa. Liikuin vaistomaisesti, keinutin ja nostin jalkoja yhdessä Alessandran kanssa. Se oli todella iso riemuvoitto ensimmäiseen synnytykseen verrattuna, jossa olin ollut täysin lamaantunut ja paniikin vallassa jo alusta asti, johtuen Cytotekin aikaansaamisista pitkistä ja voimakkaista supistuksista. Vaikka pelko ja kunnioitus olivat myös nyt läsnä en koskaan tuntenut paniikkia.

happy days-2Toinen riemuvoitto oli ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen ponnistusvaihe oli melkein kivuton ja olin ajatellut, että se johtui epiduraalista. Vaikka ponnistusvaihe meni myös silloin todella hyvin se jätti minut miettimään jos olin ”päässyt liian helpolla” ja jos tällä kerralla joutuisin kärsimään enemmän. Ponnistusvaiheesta tuli nyt täysin vaistomainen. Alkukantainen voima ja Karhuemo hoitivat ponnistamisen ja se tapahtui lähes automaattisesti. Sieluni syvyydestä nousivat ääniä ja ne auttoivat ponnistamista. Tunsin miten pää tunkeutui lantionpohjan läpi ja se oli mahtava ja pelottava tunne. Ajatella, että minusta voisi löytyi sellaista voimaa ja jotain niin suurta pääsi syntymään kehostani!

Myös nyt doulani oli arvokas tuki. Hän äänteli yhdessä kanssani ja piti minua kädestä. Avopuoliso tuki jalkaani. Molempien apua oli korvaamatonta ja myös nyt yhteistyö oli saumatonta ja kaunista. Kätilö katsoi meitä ihmeissään ja kommentoi rauhallista ja keskittynyttä tunnelmaa. Kun lapsi oli syntynyt olin edelleen hämmästynyt ja tietenkin myös helpottunut – olihan minulla ollut kipuja mutta ne eivät koskaan muuttuneet kärsimykseksi. Olin myös kiitollinen lääkkeellisestä osasta ja siitä, että olin saanut puudutuksen 7 cm. kohdassa. Olin kuitenkin todella ylpeä siitä, että herkkä minä olin pärjännyt niin pitkälle. Ja lähetin monta kiitosta korkeimmille voimille siitä, että kaikki sujui ilman isompia lääkkeellisiä puuttumisia.

Hyvin tietoinen siitä, että synnytys on vain uuden alku rupesin äidiksi toista kertaa. Tällä kerralla minulla oli kuitenkin maaginen ja valoisa kokemus ja isompi ymmärrys itsestäni ja luonnon voimista itsessäni. Äitiydestä ei tullut helpompaa vaikka synnytys olikin onnistunut mutta sain isomman luottamuksen siihen, että muut ihmiset voivat auttaa minua tarvittaessa. Minulle on aikaisemmin ollut vaikeaa näyttää haavoittuvuuttani, mutta tämä synnytys osoitti että hauraus voi olla minun suurin voimani. Emme synny tähän maailmaan pärjäämään yksin vaan olemaan osaa isompaa yhteisöä. Joskus pitää antaa muiden kantaa jotta voi itse kantaa. Olen kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä jota olen saanut doulaltani, avopuolisoltani sekä hoitohenkilökunnalta ennen synnytystä ja sen aikana. Kaikki nämä kokemukset ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on isompi luottamus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Toivon voivani kantaa tätä kokemusta mukanani vaikeina aikoina – myös nyt kun kamppailen univajeen ja kahden pienen lapsen kanssa.

Toivon, että Karhuemo jaksaa väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta, että hän nousee aina uudestaan silloin kun tunnen kaatuvani. Nyt ainakin tiedän, että hän on siellä, sisimmässäni.”

Joustavuus lisää onnellisuutta – myös synnytyksessä 

IMG_Veera_doulakka

Veera Gindonis

Olen tutustunut Veeraan Doulakan doulakoulutuksen kautta. Soitan hänelle jos tarvitsen vertaistukea tai tietoa miten toimia vaikeassa tilanteessa. Keskustelimme Veeran kanssa aiheesta synnytys ilman kärsimystä.

Veera Gindonis oli Doulapalvelussa aloittaessaan Suomen ensimmäinen sertifioitu ammattidoula. Nykyään hänen doulayrityksensä Doulakka tarjoaa paitsi doulapalveluita ja imetysohjausta, myös doulakoulutuksia. Veera on kolmen lapsen äiti, eläinlääkäri, sertifioitu synnytysdoula (CLD, CAPPA) ja imetysohjaaja (WHO). Hän oli ensimmäisen kerran synnytystukihenkilönä ystävänsä synnytyksessä vuonna 2000. Esikoisen syntymän jälkeen vuonna 2005 hän kiinnostui aiheesta enemmän, kouluttautui ja siirtyi doulayrittäjäksi vuonna 2010.

Alessandra: Onko mahdollista synnyttää ilman kärsimystä vai kuuluuko kärsimys synnytykseen siinä missä kipukin?

Veera: Kärsimyksen ei tarvitsisi kuulua synnytykseen, mutta usein synnytys tai osia siitä koetaan kärsimyksenä.

Alessandra: Miksi?

www.labyrinthdoula.comVeera: Koska kulttuurimme niin vahvasti yhdistää synnytyskivun ja kärsimyksen. Kärjistetysti voi jopa ajatella, että puudutettuna synnyttämisen valitessaan synnyttäjät vaihtavat fyysistä kipua henkiseen kärsimykseen, koska epiduraalin kylkiäisenä tulevat toimenpiteet rajoittavat naisen valinnanmahdollisuuksia. Fyysinen kipu on niin pelottavaa, että siitä on pakko päästä eroon. Eikä ihme – synnytyskulttuurimme valtavirta ei juuri muusta puhu kuin fyysisestä kivusta. Valintaa vaikeuttaa, että etukäteen ei voi tietää kenen kohdalla epiduraali johtaa kärsimykseen ja ketä se suojelee traumalta ja kärsimykseltä.

Alessandra: Jos epiduraali automaattisesti johtaisi hyvään synnytyskokemukseen meillä ei olisi niin paljon synnytystraumoja Suomessa. Toisaalta olen doulana nähnyt todella voimaannuttavia, upeita, kärsimysvapaita synnytyksiä, jossa epiduraalia on käytetty. Eri tutkimusten mukaan hallinnan tunne on tärkeä osa hyvää synnytyskokemusta ja joskus epiduraali voi lisätä hallinnan tunnetta. Jos ei ole valmis kokonaan antautumaan synnytyksen intensiteetille, siitä voi seurata trauma. Silloin epiduraali voi olla siunaus ja suojella myös henkiseltä kivulta.

Veera: Sen takia onkin niin tärkeää, että synnyttäjä itse päättää epiduraalista ja muusta kivunlievityksestä. Kukaan muu ei voi tehdä sitä päätöstä hänen puolestaan. Hyvä synnytyskokemus muodostuu siitä, että synnyttäjä tulee kuulluksi ja saa henkilökunnan tuen omille valinnoilleen.

Alessandra: Mietin, että onko Suomessa totuttu henkiseen kipuun ja kärsimykseen – se on jollain tasolla tuttua – kun taas fyysinen kipu voidaan hoitaa tehokkaasti lääkkeillä ja sen takia meillä ei ole strategiaa kohdata sitä ilman, että siitä seuraisi kärsimystä. Annamme kivulle merkityksen, joka lisää kärsimystä.

maha ulkonaVeera: Voi olla. Sekin tietenkin vaikuttaa asiaan, että synnytyskivun lievittäminen koetaan nykyään mitä suurimmassa määrin myös naisten oikeudeksi. Kipulääkkeisiin suhtautuminen jakaa synnyttäjät selvästi kahteen ryhmään, mikä sekään ei minusta ole hyvä. Toki omalla suhtautumisella voi vaikuttaa synnytykseen paljon, mutta vasta joustavuus elämän tapahtuessa lisää onnellisuutta! Asioita voi suunnitella etukäteen, mutta kärsimystä pystyy vähentämään tehokkaimmin sillä, että ottaa jokaisella hetkellä itselleen riittävästi aikaa tehdä itselle parhaiten sopivia päätöksiä. Siihen tarvitaan lujaa luottamusta oman elämän asiantuntijuuteen. Kelkan kääntäminen voi jossain tilanteessa olla mitä viisain valinta.

Alessandra: Tutkimuksen mukaan (katso edellinen blogikirjoitus), helppo ja nopea synnytys ei automaattisesti johda hyvään synnytyskokemukseen. Mikä on sinun kokemuksesi mukaan se asia, joka johtaa hyvään synnytykseen?

Veera: Doula-asiakkaani ovat usein todella tyytyväisiä silloin, kun he ovat löytäneet synnytykseensä jonkun työkalun tai harjoituksen, jonka avulla he pystyvät lisäämään pärjäämisen tunnettaan. Kun he löytävät omat resurssinsa ja voimavaransa. Doula on usein hyvä työpari matkalla koska hän osaa houkutella näitä voimavaroja esille sekä ennen synnytystä että sen aikana.

Alessandra: Miten nainen voi valmentautua synnytykseen ja lisätä mahdollisuuksiaan saada kokea hyvä, kärsimysvapaa synnytys?

Veera: Kukaan ei voi ulkopuolelta ojentaa toiselle kärsimysvapaata synnytystä. Synnytykseen valmistautumisen on hyvä lisätä itsetuntemusta niin, että synnyttäjä voi olla rauhallinen myös yllättävän tilanteen sattuessa. Hänen olisi hyvä pystyä luottamaan avustajiinsa ja tukijoukkoihinsa, koska synnytyksen aikana asioita ei enää välttämättä pysty puhumaan läpi juurta jaksain. Myös perusasiat ovat tärkeitä: se, että syö hyvin, saa lepoa ja sopivasti liikuntaa.  On tärkeää, että kehossa on hyvä olla ja siihen voi luottaa. Luonnossa liikkuminen lisää usein sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia. Kannatan monipuolista fyysistä, henkistä, tiedollista ja asenteellista valmentautumista.

Alessandra: Entä silloin kun kaikki ei mene hyvin ja synnytys onkin täynnä kärsimystä?

Veera: Synnytystrauma on todella iso asia, joka koskettaa naiseuden syvintä keskusta. Synnytyskärsimyksestä voi olla vaikeaa päästää irti, koska se ei tule kulttuurissamme välttämättä nähdyksi eikä kuulluksi. Kärsimys voi pahimmillaan johtaa jopa traumaan. Äidin ja lapsen fyysistä terveyttä ajatellaan synnytyksen laatua parhaiten määrittävänä asiana. Trauma on kuitenkin syytä saada purettua. Onhan se hurjaa, jos oman synnytyksen ajatteleminen aiheuttaa naiselle jatkuvaa kärsimystä ja pahaa oloa. Itselle ja muille anteeksi antaminen vie oman aikansa, mutta se on tärkeä osa eheytymisprosessia. Anteeksiantamattomuus on  kärsimyksen ohella raskas taakka.

Alessandra Sarelin, sertifoitu doula, YTT, EFT-ohjaaja

Onko synnytys vain yksi päivä naisen elämässä?

20814_10152967254837690_1791657151349758379_n

Penny Simkin Helsingissä.

Osallistuin huhtikuussa kahden päivän koulutukseen legendaarisen doulan, synnytysvalmentajan ja kirjailijan Penny Simkinin kanssa. Penny oli doula jo ennen kuin doula sanaa alettiin käyttää koulutetusta synnytystukihenkilöstä. Hän on ollut mukana edistämässä hyvää syntymää 1960-luvulta asti. Pennyn viesti on myös tämän blogin kantava viesti: synnytyksessä ei ole kyse ainoastaan ”terveestä lapsesta, terveestä äidistä” – tapahtumasta, josta saa olla kiitollinen jos selviää hengissä. Synnytys on täynnä mahdollisuuksia vaikuttaa naisen psyykeen – positiivisesti tai negatiivisesti.

Synnytyksessä syntyy lapsen lisäksi myös äiti, isä, isovanhemmat. Naiselle synnytys on ikimuistoinen ja jokainen nainen ansaitsee synnytyksen ilman kärsimystä. Kärsimys ei välttämättä ole automaattinen seuraus kivun määrästä, synnytyksen kestosta tai edes mahdollisista komplikaatioista ja toimenpiteistä. Kärsimys syntyy yksinäisyydestä, avuttomuudesta, väheksyvistä sanoista, epäkunnioittavasta kohtelusta. Doulan ja/tai kätilön jatkuva, empaattinen tuki on tehokas tapa lieventää kärsimystä ja lisätä mahdollisuuksia hyvälle synnytyskokemukselle. Tutkimus on myös osoittanut, että emotionaalisella tuella on myönteinen vaikutus synnytyksen kulkuun. Synnytyksen kesto lyhenee, komplikaatiot vähenevät ja äiti sekä vauva voivat paremmin synnytyksen jälkeen.

Penny Simkin on tutkinut sitä, että mikä johtaa hyvään synnytyskokemukseen ja hän on kirjoittanut tieteellisiä julkaisuja aiheesta. Voisi kuvitella, että naiset, joilla on myönteinen synnytyskokemus kokivat helpon, nopean synnytyksen. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Ne asiat, jotka yhdistivät naisia, joilla oli omasta mielestä hyvä synnytyskokemus ovat

  • 1) Hallinnan tunne;
  • 2) Tunne, että olen onnistunut isossa tehtävässä – ”Olen sankaritar!”
  • 3) Kohentunut itseluottamus;
  • 4) Kokemus kätilön/hoitajan tuesta;
  • 5) Humoristisia ja myönteisiä muistoja lääkäreistä.

Synnyttävä nainen on erittäin haavoittuvaisessa tilassa. Hän synnyttää useimmiten vieraassa ympäristössä, vieraiden kätilöiden avustamana. Hänellä on kipuja, hän hikoilee, ehkä hänen keho tärisee, ehkä hän ääntelee. Jos häntä tässä tilassa ei kohdella kunnioituksella, tämä jättää syvät jäljet. Kielteiset kommentit ja huomiot voivat olla syvästi loukkaavia ja nainen voi kantaa sanoja mukana lopun elämänsä. Jos synnyttävä nainen toisaalta saa arvostusta, kunnioitusta, empatiaa, myönteisiä sanoja ja hänet otetaan mukaan päätöksentekoon aktiivisena osallistujana ja oman kehonsa parhaana asiantuntijana, tämä vaikuttaa pysyvästi myönteisesti naisen elämään.

SynnytyspelkoPennyn pitkän kokemuksen ja tutkimuksen valossa nainen ei niinkään pelkää synnytyskipua vaan pikemminkin sitä, että miten hän reagoi kipuun ja synnytyksen intensiteettiin. Hän pelkää hallinnan menettämistä, paniikkia, avuttomuutta ja sitä, ettei pysty tulemaan kivun kanssa sovintoon. Hän pelkää siis kärsimystä ja traumaa. Tehokas puudutus ei välttämättä automaattisesti poista kärsimystä. Sen takia synnytyksen hoidossa pitäisi, kivunlievityksen lisäksi, keskittyä lieventämään henkistä kärsimystä. Jokaisella synnyttävällä naisella tulisi olla jatkuvaa tukea, ketään ei saisi jättää yksin ja synnyttäjällä pitäisi olla jokin hyvä ja toimiva strategia, miten kohdata kipu. Penny suosii ”kolme R:ää” –rentoutus, rytmi, rituaali. Jos nainen löytää itselleen sopivan rytmin, jonkun rytmisen rituaalin jonka hän voi toistaa jokaisen supistuksen aikana, ja hän pystyy rentoutumaan supistusten välillä, tämä antaa hallinnan tunnetta ja hän pystyy olemaan fyysisten tuntemusten kanssa läsnä – ilman kärsimystä. Jos nainen menettää rytmin hän tarvitsee ehkä apua löytämään sen uudestaan. Doula ja/tai kätilö voi ehdottaa jotakin uutta: olisiko suihkun aika? Jos otetaan vastaan kolme supistusta fysiopallolla, pyörittäen lantioita ja yhdessä äännellen? Jos kipu tuottaa kärsimystä eikä rytmi löydy on tietenkin puudutuksen paikka. Mutta myös silloin nainen kaipaa empatiaa ja jatkuvaa tukea. Nainen on edelleen hauraassa tilassa ja hän tarvitsee kunnioitusta, läsnäoloa ja rakkautta.

Penny kehotti kaikkia synnytysammattilaisia pitämään yhden lauseen mielessä: ”miten hän tulee muistamaan tämän?” Jos tämä lause ohjaa ammattilaisten toimintaa, synnytyksellä on syvällinen positiivinen vaikutus äitien itsetuntoon ja mielenterveyteen. Eikö tämä olisi edullinen tapa ennaltaehkäistä mielenterveysongelmia? Fyysisen turvallisuuden lisäksi ammattilaisilla on myös iso vastuu siitä, minkälaiset psyykkiset jäljet synnytys jättää.

Alessandra Sarelin, sertifoitu doula, YTT

Lähteet: Penny Simkin, ”Just Another Day in a Woman’s Life?” Women’s Long-Term Percepetions of Their First Birth Experience”, in Birth 18:4 (1991).

Penny Simkin seminar in Finland 24-25.4.2015

Penny Simkin & Ruth Ancheta, The Labor Progress Handbook, 2011 (Third edition).

 

Äititanssi jatkuu koko kesän

10168217_935002429843821_79336183204347940_nÄititanssi Paraisilla Terapiakulmassa jatkuu myös kesällä joka toinen maanantai! Tervetuloa odottaja tai äiti yhdessä vauvan kanssa. Jos sinulla ei ole omaa kantoliinaa saat lainata Wompat kantorepun, joka sopii 2 kk ylöspäin.

Naistenpiirissä tanssiminen on voimaannuttava tapa valmistautua synnytykseen ja jakaa oma matka vanhemmuuteen. Tanssissa yhdistyvät raskausajan turvallinen liikunta, tanssin riemu, naisten yhteisöllisyys ja valmistautuminen synnytykseen niin fyysisesti kuin henkisesti. Pehmeät itämaiset rytmit, napakat latinorytmit ja villi afrikkalainen rummutus saavat lantiot liikkumaan! Synnytyksen jälkeen pehmeä tanssi auttaa kehoa palautumaan.

Liikkeiden avulla oppii käyttämään painovoimaa edistääkseen synnytystä. Kun tanssii raskauden aikana, liikkeet menevät kehomuistiin, mistä ne voi ottaa esille synnytyksessä. Synnytyksen kulku nopeutuu ja helpottuu liikkuessa, kivunlievityksen tarve vähenee, ja vauva löytää optimaalisen asennon. Äititanssin voi aloittaa koska tahansa normaalin raskauden aikana ja aloittaa jälkitarkastuksen jälkeen.

Tanssitunnilla opimme myös kivunlievitysmenetelmiä ja teemme hengitys- ja mindfulness harjoituksia.

Alessandra on sertifoitu Dancing for Birth ohjaaja kolmen vuoden takaa ja tekee synnytysdoulan työtä neljättä vuotta.

Hinta: 13 € / kerta tai 30 € 3 kertaa. Ilmoittautumiset info@labyrinthdoula.com

Aika: 25.5.2015 klo. 18-19:30

Palautetta: ”Minulla on ollut ongelmia vauvan laskeutumisen kanssa aikaisemmissa synnytyksissä; tanssiliikkeiden antama työkalu tekee sen, että nyt on varmempi olo.’

‘Minulla on nyt enemmän työkaluja ja tietoa synnytykseen. Kurssi oli hyödyllinen ja antoi inspiraatiota.’

’Alessandra on lämmin ja rento opettaja. Mene kurssille – se on hyödyllinen!’

’Kurssi oli opettavainen, sai minut rauhalliseksi ja muistutti etten ole yksin.’

’Hyvä kurssi hyvässä hengessä, tietoa ja varmuutta.”

Maksuton luento kantamisesta

8cLuento Terapiakulmassa ma. 18.5 klo. 18-19

Sirri Aronen Kantoliinayhdistyksestä kertoo ergonomisesta kantamisesta ja kantamisen hyödyistä. Hän opastaa erilaisten kantoliinojen ja kantoreppujen käytössä. Tervetuloa esittämään kysymyksiä ja oppimaan uutta!

Kantaminen on lapselle tärkeää, mutta jatkuva sylissä kantaminen on vanhemmalle usein käytännössä mahdotonta. Siksi lapsen kantamiseen on kehitetty erilaisia apuvälineitä.

Useimmiten kantovälineet mielletään vain pienten lasten kantamiseen, mutta oikealla välineellä taapero- ja leikki-ikäisenkin kantaminen on helppoa ja kätevää.

Osoite: Rantatie 10, Parainen.