Miksi meditatiiviset harjoitukset ovat tärkeitä?

Lyhyt vastaus tähän on: koska Sinä olet tärkeä ja Sinun kokemuksella on väliä. Koska Sinä kannat synnytystarinaasi mukana aina. Synnytys ei ole vain sarja tapahtumia ja toimenpiteitä – se on myös sisäinen matka.

Synnytysvalmentajan Marjaana Siivolan teettämän kyselyn mukaan, valmistautumisella on kätilöiden mielestä vaikutusta synnytyksen kulkuun. Kätilöt näkevät työssään aitiopaikalta sen, miten vanhemmat tällä hetkellä valmistautuvat ja miten synnyttäjät toimivat.

80% vastanneista kätilöistä on sitä mieltä, ettei vanhempien valmistautuminen ole riittävällä tasolla. Suomessa synnytysvalmennus kuuluu osaksi neuvoloiden perhevalmennusta, mikä on lakisääteinen palvelu. Perhevalmennuksessa synnytys käydään kuitenkin aika pintapuolisesti läpi.

Kätilöt peräänkuuluttavat enemmän käytännön harjoituksia: hengitysharjoituksia, rentoutumista, luottamusta naisen kykyyn synnyttää ja pärjätä siihen liittyvän kivun kanssa.

Valmentautumisessa synnytykseen olisi hyvä käyttää 1/3 osa ajasta tiedon hankkimiseen, 1/3 fyysisten harjoitusten tekemiseen (esim. spinning babies, synnytystanssi, mammajooga) ja 1/3 henkiseen valmentautumiseen. Henkinen valmentautuminen tarkoittaa sitä, että tuntee itsensä hyvin, on harjoitellut tietoista läsnäoloa ja kykyä keskittyä ja on tutustunut omiin pelkoihinsa.

Kokonaisvaltainen synnytysvalmennus

Henkinen valmentautuminen on tärkeä osa synnytysvalmennusta. Doulana olen konkreettisesti nähnyt miten synnyttäjän mielentilalla ja kyvyllä olla läsnä on suora vaikutus synnytyksen kulkuun, kivunkokemukseen ja kärsimykseen.

gravidmeditation-28fujipro800zexp-X3

Jos henkinen valmentautuminen jää puutteelliseksi on riski, että synnyttäjä yrittää ratkaista synnytyksen järjellä. Silloin hän ei ehkä pääse ”synnytysregressioon” tai omaan kuplaansa. Hän yrittää käyttää rationaalista mieltä päästäkseen tilannetta pakoon. Tämä lisää usein kärsimystä ja kokemus kivusta on intensiivisempi. Tämä vaikuttaa myös suoraan aivojen värähtelytaajuuksiin.

Aivot tuottavat beta-aaltoja, kun olemme keskittyneitä ulkoiseen maailmaan eli kun ajattelemme, suunnittelemme tai keskustelemme. Beta-aaltojen värähtelytaajuus on nopea. Alpha-aallot puolestaan ovat hitaampia, ja aivot tuottavat niitä meidän keskittyessämme esim. meditaatioon. Aallot ovat vahvemmat silmien ollessa kiinni. Nämä aallot tuottavat hyvää oloa, alentavat verenpainetta, pulssia ja stressihormoneja. Theta-aallot ovat vielä hitaampia. Aivot tuottavat näitä aaltoja, kun olemme nukahtamisillamme tai syvässä meditaatiossa. Tällöin huomio kääntyy sisäänpäin, mikä on avuksi meditaatiossa ja synnytyksessä.

Meditatiiviset harjoitukset vaikuttavat aivojen värähtelytaajuuksiin ja auttaa synnyttäjää pääsemään erilaiseen mielentilaan. Tässä mielentilassa on helpompaa olla yhteydessä intuitioon ja vaistoihin, mikä edistää synnytystä, koska nainen tietää itse missä asennossa hänen on hyvä olla, mitä kivunlievitystä ja tukea hän tarvitsee, jotta voi tuntea olonsa turvalliseksi ja rennoksi. Meditatiiviset harjoitukset opettavat päästämään menneestä irti ja keskittymään ainoastaan tähän hetkeen. Ne opettavat myös armollisuutta itseään kohtaan silloin kun kaikki ei mene toiveiden mukaan ja jotain yllättävää tapahtuu synnytyksen aikana tai sen jälkeen.

Doulana olen kokenut, että pelot tai vanhat traumat voivat olla este sille, että synnyttäjän uskaltaa mennä normaalista poikkeavaan mielentilaan. Jos hän yrittää liikaa hallita tilannetta, hallita itseään ja synnytyksen kulkua, rationaalinen mieli (neocortex) hallitsee ja tämä voi vaikuttaa kielteisesti synnytyksen kulkuun ja hormoninen eritykseen.

Tuntemattoman pelko, hallinnan menettämisen pelko

Tuntemattoman synnytyksen kohtaaminen vaatii paljon rohkeutta. Sen takia henkiseen valmentautumiseen keskittyvä verkkokurssi Synnytysmeditaatio tarjoaa harjoituksia yleisten pelkojen purkamiseen. Meditaatio edistää kykyä olla kaikkien tunteiden kanssa läsnä – ja päästämään niistä irti. Myös pelko on ok. Pelko on ongelma ainoastaan jos synnyttäjä taistelee sitä vastaan niin paljon, että se ”jää päälle” ja se on synnytyksessä vallitseva mielentila.

gravidmeditation-47fujipro800zexp-X2

Kurssin materiaalissa on paljon hyväksi koettuja työkaluja ja harjoituksia, liittyen muun muassa hengitykseen, äänenkäyttöön, sekä siihen miten rytmi, rentoutus ja rituaali voi edistää pärjäämistä kivun kanssa. Ei tarvitse meditoida tuntikausia, muutama minuutti päivässä lisää jo kykyä olla läsnä myös voimakkaiden tunteiden ja tuntemusten kanssa.

Kurssilainen saa myös neljä EFT-meditaatioäänitettä käyttöönsä. EFT on lyhenne sanoista Emotional Freedom Technique (eli suomeksi Tunteiden vapauttamisen menetelmä). EFT on turvallinen ja lempeä tapa oppia uusi tapa reagoida stressaavissa tilanteissa – ja mikä on sen hyödyllisempää synnytystä ajatellen? Nauhoja on helppo käyttää ja niillä pääsee purkamaan yleisiä pelkoja ja huolia.

Ruotsalainen doula ja kirjailija Susanna Heli väittää, että se miten synnyttäjä pystyy käsittelemään pelkoa on ratkaisevaa synnytyskokemukselle. Se on tärkeämpää kuin mitä kivunlievitystä käyttää tai missä synnyttää tai onko synnytyksessä kompilaatioita. Läsnäolo on ainoa mielentila, jossa voi synnyttää ilman pelkoa ja ilman turhaa kärsimystä. Ja hyvä uutinen on, että läsnäoloa voi harjoitella.

Teksti: Alessandra Sarelin, VTT, sertifioitu synnytysdoula, EFT-ohjaaja

Kuvat: Anna Franck

Vitamiinit raskausaikana

Virallinen linja Suomessa ja monessa muussa maassa on, että tavallinen kotiruoka ja raskausajan mahdolliset monivitamiinit riittävät kattamaan naisen ja kasvavan sikiön ravintoaineiden tarpeet. Kirjassa Vitamins & Pregnancy: The Real Story (2016) Helen Saul Case käy läpi tutkimustietoa, joka kertoo jotakin aivan muuta. Kirjan viesti on selkeä: käyttämällä vitamiineja raskausaikana odottaja voi välttyä monelta yleiseltä komplikaatiolta, synnytys sujuu usein paremmin, vauva on terveempi, ja palautuminen synnytyksen jälkeen on helpompaa. Toki terveellinen ravinto on aina kaiken perusta, mutta sen lisäksi odottaja ja vauva voivat molemmat hyötyä ravintolisistä.

Lisäravinteiden turvallisuus on kirjassa selkeästi etusijalla. (Alleviivataan, että kukaan ei ole kuollut vitamiinien yliannostukseen 27 vuoteen!) Odottava nainen ei halua ottaa riskejä käyttämällä vaarallisia tuotteita. Kirjan viesti on kuitenkin se, että puutos on yleisempi riski kuin liikakäyttö. Kaikissa luvuissa turvallisuus käsitellään – miten paljon eri vitamiineja voidaan käyttää odotusaikana ja imettäessä? Kirjailija kertoo heti ensimmäisessä luvussa mitä vitamiineja hän itse käytti omassa raskaudessaan – saatuaan ensiksi lääkärinsä hyväksynnän. Lista on tämän näköinen (kirjailija ei kehota lukijaa samaan – tarpeet ovat aina yksilöllisiä ja vaihtelee stressitason ja ravinnon mukaan). On aina hyvä tehdä oma selvitystyö, eikä luottaa ainoastaan yhteen asiantuntijaan.

  • A-vitamiini 5,000 KY (kansainvälinen yksikkö)pregnancy-book1
  • Betakaroteeni 25,000 KY
  • B1, B2, B6 100 mg
  • B3 inositol nicotinate (no flsuh) 1,000 mg
  • B3 nicotinic acid 250-500 mg
  • Foolihappo 800-1,200 µg (mikrogramma)
  • B12 50-100 µg
  • Biotiini 50-250 µg
  • C-vitamiini 6,000-10,000 mg
  • D3 (cholecalciferol) 800-1,2000 KY (=20-30 µg)
  • E-vitamiini 400 KY
  • Kalkki 800 mg
  • Magnesium (sitraatti 600, oksidi 400) 600-1,000 mg
  • Kromi 400 µg
  • Rauta (ferrou fumarate) 18-27 mg
  • Seleeni 50-100 µg
  • Sinkki 15-30 mg
  • Omega-3 340 mg

Määrät voivat tuntua aika suurilta koska selvästi ylitetään RDA (Recommended Daily Allowance), eli viralliset päivittäiset suositukset. Onkin hyvä tietää, että jokaisen vitamiinin kohdalla on asetettu RDA ja ODA (Optimal Daily Allowance). RDA on se minimimäärä, mitä keho tarvitsee jotta se ei kehittäisi puutossairauksia. Optimaalisen terveyden saavuttamiseksi määrät ovat usein paljon isompia.

Luettuani kirjan, päätän kysyä lääkäriltä mielipidettä. Karin Munsterhjelm on eläkkeellä oleva lääkäri, joka työuransa aikana vastaanotti potilaita antioksidanttiklinikalla ja on hyvin perehtynyt ravintoaineiden käyttöön. Kysyn häneltä ovatko vitamiinilisät turvallisia raskaana oleville naisille?

”Vitamiini- ja mineraalilisät ovat jo vuosikymmenien ajan olleet osaavien lääkäreiden käytössä ja myös heidän raskaana olevat potilaat ovat hyötyneet tästä hoitomuodosta. On olemassa hyviä tutkimustuloksia ja kliinistä kokemusta. Tietenkin on tärkeä tietää mikä on turvallinen annostus pitkäaikaisessa käytössä. Tässä voi saada apua lääkäriltä tai terapeutilta, joka on opiskellut ravintoaineiden terapeuttista käyttöä ennaltaehkäisevässä sekä täydentävässä tarkoituksessa. On myös hyödyllistä käyttää mineraalilaboratorio MILA:n testejä. Näin saa tietää missä omat ravintoaineheikkoudet ovat. Puutokset ovat yksilöllisiä. Kirurgi Kaarlo Jaakkola, joka on perustanut Suomen Antioksidanttiklinikat, puhuu yksilöllisistä puutosprofiileista. Antioksidanttiklinikoilla on osaavaa henkilökuntaa.

Vitamins & Pregnancy –kirja sisältää tärkeää tietoa ja antaa paljon hyviä neuvoja liittyen turvalliseen ravintolisien käyttöön ennen raskautta, sen aikana ja sen jälkeen. Se perustuu tieteeseen ja antaa hyvän yleiskuvan. Tunnen henkilökohtaisesti Helen Saulin isän Andrew Saulin (PhD). Hän on erittäin osaava ja uskottava. Helen kävelee isänsä jalanjäljissä.

Itse olen vuosien saatossa hoitanut myös odottajia yksilöllisellä antioksidanttiterapialla ja ravintoneuvonnalla – hyvillä tuloksilla. Toisinaan myös lääketieteellisesti selittämätön lapsettomuus on tällä tavalla parantunut,” Karin Munsterhjel kertoo.

Entä voiko raskaana oleva ja vauva hyötyä ravintoaineiden käytöstä?

”Kyllä, äidillä ja vauvalla voi olla hyötyä vitamiini- ja mineraalilisistä. Lukekaa Helen Case Saulin kirja! Se sisältää tietoa ja viisautta, ja se on hyvä yhteenveto tämän päivän tiedosta. Antioksidantit suojelevat äitiä ja syntymätöntä lasta oksidatiiviselta stressiltä, vaurioilta sekä toksiineilta. Tämä voi vaikuttaa myönteisesti lapsen elämään vuosia syntymän jälkeen sekä naisen tilanteeseen myös synnytyksen jälkeen”, Munsterhjelm toteaa.

Kirjassa jokainen vitamiini ja mineraali käsitellään erikseen; turvallisuus, hyödyt, mahdolliset haitat, käyttö ja määrä. Tässä osiossa viitataan aina tutkittuun tietoon. Sen lisäksi Helen Case Saul kertoo omista kokemuksistaan, sillä hän on kahden lapsen äiti. Kirjan lopussa on listattu miten eri vitamiineista ja mineraaleista voi olla apua yleisissä ongelmissa, lapsettomuudesta imetysajan haasteisiin. Lukija saa uutta tietoa miten hoitaa lääkkeettömästi migreeniä, pahoinvointia, masennusta, virtatietulehduksia, hiivasyndroomaa jne. Suosittelen kirjaa ammattilaisille ja odottajille.

Alla yhteenveto muutamista ravintoaineista.

C-vitamiini

C-vitamiini ei ole ainoastaan turvallinen äidille ja vauvalle, se on myös hyvin hyödyllinen. Raskauden aikana C-vitamiinin tarve lisääntyy koska keho on kovan stressin alla. Kirjassa viitataan lääkärin (Dr. Frederick R. Klenner) tekemään ”kokeeseen”, jossa 300 raskaana olevaa naista sai 4,000 mg C-vitamiinia päivittäin raskauden ensimmäisellä kolmanneksella, 6,000 mg raskauden toisella kolmanneksella ja 10,000-15,000 mg viimeisellä kolmanneksella. (RDA on 80-85 mg.) Tulokset? Terveitä vauvoja ja terveitä äitejä. Ryhmässä ei ollut yhtään isompaa verenvuotoa, synnytykset olivat tavallista lyhyempiä, ja vauvat olivat hyvän kokoisia.

C-vitamiini tunnetaan siitä, että se suojaa meitä raskasmetalleilta ja muilta myrkyiltä. Kehittyvä sikiö on hyvin herkkä raskasmetalleille, kuten elohopealle. Sen takia suositellaan, että raskaana olevat rajoittavat kalansyöntiä. C-vitamiini voi suojata raskasmetallimyrkytykseltä ja sen aiheuttamilta vaurioilta.

C-vitamiini on myös tehokas antibiootti. En silti kehota ketään olla seuraamatta lääkärin määräyksiä. On kuitenkin tosiasia, että antibioottikuuri altistaa hiivalle ja muille ongelmille. Amerikassa 142,000 ihmistä joutuu käymään akuuttivastaanotossa antibioottilääkkeiden sivuvaikutusten takia. Vähemmän vakavissa ongelmissa voi hyvin kokeilla muita tapoja parantua. Tulehduksen alussa keho käyttää paljon C-vitamiinia ja terapeuttiset määrät ovat myös sen takia suuret. Kirjasta voi lukea tästä lisää, en mene tässä yksityiskohtiin.

A-vitamiini

Koska A-vitamiini on rasvaliukoinen, siinä missä C-vitamiini on vesiliukoinen, A-vitamiinilla on hieman huono maine. Pelätään yliannostuksia. Mediassa nostetaan esille tutkimuksia, jossa A-vitamiini todetaan olevan vaarallinen, kun taas ne tutkimukset jotka vahvistavat A-vitamiinin olevan hyödyllinen harvoin saavat huomiota. On kuitenkin paljon todennäköisempää, että odottava äiti kärsii A-vitamiinin puutoksesta. A-vitamiinin puutos voi johtaa ennen aikaiseen synnytykseen sekä kasvuhäiriöihin, eli vakavista ongelmista voidaan säästyä lisäämällä A-vitamiinia ravintoon.

Vaikka A-vitamiinin puutos on yhdistetty kehitysmaihin, myös länsimaissa puutostilat ovat yleisiä. Vain puolet amerikkalaisista saavat ravinnostaan tarpeeksi A-vitamiinia.

Koska D-vitamiinin saannin tärkeydestä puhutaan aika paljon Suomessa, hyppään sen yli ja menen vesiliukoisiin B-vitamiineihin.

B-vitamiinit

B-ryhmän vitamiinit ovat hyvin tärkeitä terveen raskauden saavuttamiseksi. Kirjassa viitataan lääkäri John B. Irwiniin, joka suosittelee suuria määriä B-vitamiineja raskaana oleville. Hänen kokemuksensa perusteella etenkin B1 (thiamine) on tärkeä. ”Large doses of thiamine (100 mg daily) have been essentially 100% effective in preventing toxemia of pregnancy in my patients”, Dr. Irwin sanoo. Raskausmyrkytyksen lisäksi hän kertoo, että 1000 odottajan ryhmässä, heillä joille annettiin B1-vitamiina, ei ole ollut yhtään ennen aikaista syntymää, ei kasvuhäiriötä, ei sikiökuolemaa, ei ongelmia istukan kanssa, eikä tarvetta tehdä sektiota sydänäänten laskujen takia. Vaikka raskaus ja imetys vaativat enemmän B1-vitamiinia, RDA on todella matala eli 1,4 mg. Mitään ylärajaa ei ole asetettu.

Toinen mielenkiintoinen B-vitamiini on B3, eli niasiini. Helen Case Saul kirjoittaa ”Niacin is a fantastic, safe, drug-free option for managing stress, anxiety, headaches, and insomnia.” B3-vitamiini on arvokas etenkin jos odottaja kärsii masennuksesta ja joutuu lopettamaan lääkityksen raskauden takia. Turvallisuudesta ja määrästä voi lukea lisää Saulin kirjassa.

B6-vitamiini voi, kirjan mukaan, auttaa aamupahoinvointiin. Pieni määrä löytyy raskausajan monivitamiineista, mutta jos edelleen kärsii pahoinvoinnista voi kokeilla määrän nostamista. B6-vitamiini on haastava saada ravinnosta. Kupillinen kikherneitä sisältää 1 mg B6-vitamiinia, kun tarve voi olla jopa 75 mg.

Foolihappo on myös B-vitamiiniryhmään kuuluva vitamiini, mutta koska sen tärkeys on yleisesti vai tunnettu, jätän sen tässä kirjoituksessa väliin.

Magnesium

Magnesium on monessa tutkimuksessa yhdistetty pienempään raskauskomplikaatioriskiin. Magnesium tunnetaan etenkin raskausmyrkytyksen hoidossa. Se rentouttaa kireitä lihaksia (doulana otan usein magnesiumöljyä mukaan synnytykseen), ja se vaikuttaa insuliiniin ja verensokeriin ja voi olla hyödyllinen raskausajan diabeteksessa.

Alessandra Sarelin, sertifioitu doula (Doulakka), VTT (Åbo Akademi)

Lähteet:

  • T.E. Levy: Vitamin C, Infectious Diseases, and Toxins: Curing the Incurable, 2002.
  • Shehab, Patel et al. ”Emergency Department Visits for Antibiotic-Associated Adverse Events”, Clin Infect Dis (2008).
  • Hustead, Gutcher & Anderson et al. ”Relationship of Vitamin A Status to Lung Disease in the Preterm Infant”, J Pediatr (1984).
  • Radhika, Bhaskaram et al, ”Effects of Vitamin A Deficiency during Pregnancy on Material and Child Health”, BJOG (2002).
  • Sommer, ”Vitamin A Deficiency and Clinical Disease: An Historical Overview”, J Nutr.
  • Irwin, The Natural Way to a Trouble Free Pregnancy: The Toxemia/Thiamine Connection, 2008.
  • Werbach & Moss Textbook of Nutritional Medicine (1999).
  • McCombs, ”Treatment of Preeclampsia and Eclampsia”, Clin Pharm (1992).
  • Omu, Al-Harmi, Vedi et al. ”Magnesium Sulphate Theraphy in Women with Pre-Eclampsia in Kuwait”, Med Princ Pract (2008).
  • Bardicef, Bardicef & Sorokin, ”Extracellular and Intracellular Magnesium Depletion in Pregnancy and Gestational Diabetes”, Am J Obstet Gynecol (1995).

 

Synnytysmeditaatio

untitled-design-2Läsnäolo on ainoa mielentila, jossa voit synnyttää ilman pelon ja kärsimyksen kierrettä. Meditaatio lisää läsnäoloa – sen takia suosittelen yksinkertaisia meditatiivisia harjoituksia. Keskittyminen hengitykseen, etenkin rentouttavaan uloshengitykseen, on jo kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin toimiva harjoitus. Meidän ei tarvitse meditoida tuntikausia, muutama minuutti päivässä tekee jo ihmeitä ja lisää meidän kykyä olla läsnä myös voimakkaiden tunteiden ja tuntemusten kanssa.

Linkissä kahdeksan minuutin yksinkertainen synnytysmeditaatio. Se on lahja sinulle <3 Jos olet kiinnostunut keskustelemaan muiden odottajien kanssa ja haluat esittää minulle kysymyksiä voit liittyä suljettuun Facebook ryhmään.

Suosittelen myös yksilöllistä ohjausta, jonka aikana puretaan pelkoja (jos kehossa ja mielessä on liikaa pelkoja läsnäolo on vaikeaa). Saat paljon toimivia harjoituksia joiden avulla vahvistat rakkauden tunnetta, iloa, turvallisuutta, luottamusta ja yhteyttä syvimpään voimaasi.

Rakkaudella,

Alessandra

To My Daughters


I’ll tell you about power:
We are born with the potential
for every daughter we will ever have
embedded like pearls in the dark flesh of our ovaries.
You were already there, in me,
while I was yet curled within my mother, as she was, inside my great-grandmother;
each mother birthing her grandchildren, through her pelvis,
ivory cradles protecting secret worlds within our own seas,
worlds of fierce hearts and minds beyond knowing.
Is there a greater power than holding the entire universe in your belly?
All of Creation? What about our own galaxies pouring forth?
The summoning of all that is love
and alive into our very breasts, our marrow,
our coursing blood, a luminous milky way
so bright it blinds, with all the power and force of life,
heaven meeting earth, giving to those worlds we hold,
that we see in the irises of our daughters’ eyes.

Corey Alicks (2002) in The Art and Soul of Midwifery by Lorna Davies

Doulan synnytysruno

ajan aamulla tyhjällä maatiellä kohti synnytyssairaalaa
maailmakaikkeus pidättää hengitystä
odottaa uutta sielua
koko luonto laulaa synnytyslaulua
Äiti Maa hengittää kanssani 
arki on kaukana nyt 


kätilö opastaa synnytyssaliin
tuleva isä ottaa vastaan ovella
musiikki täyttää huoneen
tuleva äiti keskittyy silmät kiinni
löydämme nopeasti yhteisen rytmin
(missä jumppapallo on?)
TENS-laitteen boost päälle
aallot tulevat tiheästi
hengitys ja kädet
(missä kylmäkaulin on?) 


miten hyvä vauvan on syntyä
rakkaus asuu täällä
vielä vähän matkaa jäljellä
loppumetrien epävarmuus ja sitten Voima
riemu täyttää huoneen


hän on kulkenut labyrintin polkuja pitkin keskustaan
vanha on saanut kuolla
pelot on voitettu
tämä on sankarittaren matka
uudelleensyntymä
nyt alkaa paluumatka
yhteinen taival lapsen kanssa
kiitollisuus, että olen saanut kulkea mukana pienen pätkän

IMG_1145

Synnytyslabyrintti

Labyrintti on ikivanha universaali elämän matkan symboli. Matka labyrintin keskustaan symboloi antautumista muutokselle ja kuolemaa (vanhan minän kuolemaa), matka ulos keskustasta symboloi syntymää ja uudelleensyntymistä.

Pam Englandin kirja Labyrinth of Birth (2010) sai minut innostumaan labyrintistä symbolina sille sisäiselle matkalle, jonka nainen tekee synnytyksessä ja sen jälkeen.

Skandinaviassa on löydetty noin 600 labyrinttia ja tämä on enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomessa on kivilabyrintteja joita kutsutaan jatulintarhoiksi, lähin on varmasti Nauvossa. Mutta kaikissa maailmaosissa on löydetty labyrintteja.

Labyrintti ei ole sokkelo, jossa on umpikujia tai monta eri reittiä. Labyrintin kehien välissä kulkevaa mutkittelevaa polkua pitkin voi kävellä kuvion reunalta keskustaan. On olemassa ainoastaan yksi polku, mutta se ei ole suora eikä kulkija voi tietää, miten pitkä matka hänellä on kuljettavanaan. Hän voi kuitenkin luottaa siihen, että hän tulee keskustaan ja sieltä hän voi kulkea samaa polkua takaisin ulos. Ainoa valinta on ensimmäisen askeleen ottaminen. On tärkeää, että kulkija on valmistautunut hyvin matkaa varten. Matkalla hän joutuu kohtaamaan tuntemattoman ja hänen pitää osata antautua muutokselle sekä olemaan valmis näkemään itsessään uusia puolia. Vanha identitteeti tekee kuolemaa ja jotakin uutta on syntymässä.

Doulana haluan olla kanssakulkija matkallasi synnytyslabyrintin keskelle, jossa kohtaat lapsesi. Synnytyslabyrintti on sisäinen kartta vauvakantovuodelle ja doula on matkaopas, joka on perehtynyt tähän maisemaan.

IMG_1150

Äänenkäyttö synnytyksessä

Äänenkäyttö pitää synnytyksen elävänä. Käyttäessä ääntä on mahdotonta käpertyä pelkoon ja taistella tuntemuksia vastaan.

Oletko huomannut, että kävellessäsi yksin metsässä (tai pimeässä kellarissa) sinä automaattisesti hyräilet jotakin tuttua säveltä? Laulu pitää pelon loitolla.

Äänenkäyttö synnytyksessä voi olla hiljainen huokaus tai voimakas karjaisu. Usein se on pitkien vokaalien käyttöä (synnytyslaulu).

Ääni on tunnetta.www.labyrinthdoula.com-2

Ääni on intohimoa.

Intohimo ja tunne ovat masentuneisuuden vastakohta. Synnytys saa olla tunteikas! Synnytyksessä saa antaa itselleen luvan reagoida.

Äänenkäyttö rauhoittaa ja lohduttaa.

Äänenkäyttö luo synnytykseen rytmiä ja lisää pärjäämisen tunnetta.

Äänenkäyttö auttaa löytämään oman synnytysvoimansa.

Äänenkäyttö auttaa rentoutumaan ja antautumaan muutoksen edessä – synnytys on elämän isoimpia muutosprosesseja.

Synnytyspettymys

Tässä artikkelissa haluan jakaa vinkkejä miten päästä synnytyspettymyksen yli. (Jokainen voi itse määritellä mikä on ”synnytyspettymys”. Jos synnytyksen ajatteleminen sattuu tiedät mistä puhun ja kannattaa jatkaa lukemista.) Usein kuulee, että ainoa tapa eheytyä on saada uusi korjaava synnytyskokemus. En ole samaa mieltä – vaikka olen doulana nähnyt miten upea korjaava synnytyskokemus on! Oikea lääke voi olla paljon muutakin kuin kokea synnytyksen ihme uudestaan. Tarina voi olla lääkettä. Tanssi voi olla lääkettä. Ja rakkaus on aina lääkettä. Elämä ja luonto ovat täynnä lääkettä.

Oman tyttäreni syntymästä on yli 7 vuotta enkä ole pitkään aikaan käynyt läpi synnytystä mielessäni. Ensimmäisten kahden vuoden ajan tein sitä melkein päivittäin. Synnytykseen liittyi sekä paljon kaunista ja valoisaa että kipeää ja vaikeaa. Synnytys oli niin mullistava ja iso kokemus – siihen liittyi kaikkea mitä elämään yleensä liittyy – miten sellainen kokemus voidaan kategorisoida?

Ensimmäinen vuosi uutena äitinä oli minulle rankka fyysisesti ja henkisesti koska olin menettänyt synnytyksessä niin paljon verta ja vauvani heräili 1-2 tunnin välein syömään. Pari kuukautta synnytyksen jälkeen rupesin saamaan migreenikohtauksia, joita tuli 10-14 päivän välein. Imetin ja oksensin ja yritin parhaani mukaan hoitaa vauvaa. Asuimme uudella paikkakunnalla kaukana sukulaisista, apuna oli ainoastaan oma mies, ja hän oli päivisin töissä.

Hoidin migreenikohtauksia homeopatialla ja sainkin paljon apua ja lievitystä. Ehkä homeopatia oli myös ensiapu synnytystrauman hoitamiseen. 1-vuotispäivän tienoilla olin valmis käsittelemään synnytystä ja varasin ajan synnytystarinakeskusteluun Pam Englandin kanssa. Suomesta en kokenut saavani apua neuvolasta enkä myöskään kätilöiltä. Tuntui, ettei kukaan ymmärtänyt. Sain kuulla: ”sinullahan on terve vauva ja synnytys oli kuitenkin normaali alatiesynnytys”. Pam England näki asiat ihan toisin. Hän ymmärsi heti mitkä ajatukset (itsensä tuomitseminen), uskomukset (sukuni synnytystavat) ja tunteet (epäonnistumisen tunne) johtivat kärsimykseeni. Keskustelun ansiosta löysin monta uutta, voimaannuttavaa näkökulmaa: nyt saatoin nähdä itseni sankarittarena, en uhrina. Ymmärsin, että synnytystarinani muuttuu ja elää – se ei ole staattinen sarja ”faktoja”. (Tänään tarjoan itse synnytystarinakeskusteluja ja on aina yhtä maagista ohjata nainen kohti uutta, eheyttävää tarinaa.)

Ymmärsin myös, että minun on pakko tehdä surutyötä. Verenvuodon ansiosta olin menettänyt ensimmäisen vuorokauden tyttäreni kanssa – ja koko ensimmäinen vuosi oli ollut kaikkea muuta kuin mistä olin haaveillut. Osallistuin Englandin synnytystaidekurssille ja aloin pitää aiheesta blogia. Luominen oli minulle lääkettä. Jokainen piirustus johti minua eteenpäin labyrintin poluilla. Jokainen piirustus oli osa surutyötä. Surun alta löytyi ensiksi vihaa: kuina on mahdollista, ettei naisille anneta synnytysrauha? Mutta surun alta löytyi myös iloa sekä myötätuntoa itseäni ja muita naisia kohtaan.

nagu_stenlabyrintPam England kehotti minua harkitsemaan doulaksi ryhtymistä. Ajatus tuntui ensiksi vieraalta. En nähnyt, että minulla oli tarpeeksi ”hoivaava” luonne. Olin kuitenkin jo pitkään harjoitellun kuuntelemista ja pystyin nopeasti vaistoamaan toisen ihmisen vahvuudet ja sisäiset resurssit sekä houkuttelemaan ne esille kysymyksillä. Englandin tapa puhua synnytyksestä matkana ja labyrintistä tämän matkan symbolina kiehtoi minua. Mutta doulaksi ryhtyminen edellytti, että oma tarina pitää ”kompostoida” ennen kuin voi olla toiselle synnyttävälle naiselle aidosti läsnä. Voin rehellisesti sanoa, että kolme ensimmäistä synnytystä joissa olin mukana doulana oli tietyllä tapaa vielä oman tarinani työstämistä. Nyt monta vuotta ja yli kaksikymmentä synnytystä myöhemmin näin ei ole.

Tänään näen, että synnytyspettymystä ja traumaa on tärkeä lähestyä monesta eri näkökulmasta. Epäonnistumisen tunteesta ja itsensä tuomitsemisesta voi päästää irti oikeilla harjoitteilla mutta trauma voi silti jäädä kehoon ja solumuistiin. Synnytystarina on kehollinen tarina ja myös keho tarvitsee hoitoa. Sain itse paljon apua m.m. TRE-harjoituksista.

NaISEN ÄÄNI SYNNYTYKSESSÄ ON ELÄMÄN ITKU,-2Jos sinä olet kokenut synnytyspettymyksen älä vähättele asiaa. On kyse isosta menetyksestä. Hae apua, etsi itsellesi sopiva lääke, joka vie eteenpäin. Neuvolan psykologi voi olla luonnollinen paikka aloittaa, samoin vertaistuki. Vaikka päällimmäinen tunne heti syntymän jälkeen saattaa usein olla helpotus ja kiitollisuus (minä selvisin!), tämä voi muuttua tulevan vuoden aikana. Keskustelu kätilön kanssa ennen kotiinlähtöä ei siis aina riitä. Jos kysymyksiä ja ristiriitaisia tunteita on kannattaa rohkeasti ottaa uudestaan yhteyttä synnytyssairaalaan. Jos keskustelu hoitohenkilökunnan kanssa ei vie eteenpäin, jos esim. koet että sinun oikeuksia potilaana on loukattu ja rajojasi on rikottu, niin joskus kirjallisen muistutuksen tai kantelun tekeminen on osa eheytymisprosessia.

Eheytymistä voi myös tukea:

  • Synnytystarinakeskustelu on hyvä tapa päästä alkuun – et voi muuttaa mitä synnytyksessä tapahtui mutta voit muuttaa omaa tulkintaasi ja vapautua epäonnistumisen tunteesta. Myös Skypen kautta.
  • EFT-ohjaus voi olla hyvä tapa jatkaa. EFT = Emotional Freedom Technique on itsehoitomenetelmä, joka yhdistää kognitiivisen psykologian ja akupainannan. Menetelmää on tutkittu verrattavan paljon ja m.m. sotaveteraanit ovat saanut paljon apua posttraumaattiseen stressiin.
  • TRE-stressipurkuliikkeet.
  • EMDR (kätilön ja kirjailijan Elizabeth Davisin suositus, en ole itse kokeillut);
  • Klassisessa akupunktiossa voidaan laittaa ”traumaneuloja”; mm. Terapiakulmassa.
  • Tantrinen hieronta voi olla todella eheyttävä monella tasolla, varsinkin jos synnytykseen on liittynyt väkivaltaa.
  • Doulana ja EFT-ohjaajana olen luonut Traumasta riemuvoittoon –online ohjausohjelman, johon kuuluu synnytystarinakeskustelu ja EFT-ohjausta. Ohjelma on ensisijaisesti odottajille ja siihen kuuluu myös uuteen synnytykseen valmistelevia harjoituksia mutta sisältö voidaan räätälöidä muille sopivaksi. Itse suosittelen, että on sinut synnytystarinansa kanssa ennen kuin tulee uudestaan raskaaksi.

Kirjallisuutta:

  • Pam England: Birthing from Within sekä Labyrinth of Birth.
  • Pam Englandin blogi naisen paluumatkasta synnytyksen jälkeen – oman tarinan sisäistäminen.
  • David Berceli: TRE-stressipurkuliikkeet
  • Peter Levine: Waking the Tiger: Healing Trauma
  • Lewis Mehl-Madrona: Narrative Medicine
  • Sylvia Brinton Perera: Descent to the Goddess: A Way of Intitation for Women

Teksti & kuvat: Alessandra Sarelin, sertifioitu doula, EFT-ohjaaja

Kokonaisvaltainen synnytysvalmennus

labyrinth-of-birthTiedämme, että aivojen vasen puolisko hoitaa loogisen ajattelun, kun taas oikea aivopuolisko, reagoi vaistoihin ja tunteisiin sekä luo mahdollisuuden saada intuitiivista tietoa. Mutta miten tämä liittyy valmentautumiseen synnytyksen ja synnyttämiseen?

Pam England kysyy kirjassaan Labyrinth of Birth (2010), voiko olla niin, että nykyaikaisen synnytysvalmentautumisen ollessa usein täynnä lukemista, tutkimista, ajattelemista ja suunnittelemista oikea aivopuolisko, jolla on tärkeä tehtävä synnytyksessä, jää liian vähälle huomiolle. Henkilökohtaisesti uskon, että henkinen valmentautuminen luovia menetelmiä käyttäen on tärkeä askel kohti kärsimysvapaata synnytystä ja hyvää synnytyskokemusta. Vain jos on vahvasti yhteydessä itseensä voi tietää mitä tarvitsee synnytyksen aikana.

Tasapainoisessa synnytysvalmentautumisessa oikea aivopuolisko saa stimulointia liikkeen, kuten tanssin, meditaation ja taiteen avulla. Tämän viestin tärkeyden ymmärtää vielä paremmin lukiessaan Englandin selonteon aivojen ns. beta-, alpha- ja theta-aalloista ja näiden värähtelytaajuuksista. Aivot tuottavat beta-aaltoja, kun olemme keskittyneitä ulkoiseen maailmaan eli kun ajattelemme, suunnittelemme tai keskustelemme. Beta-aaltojen värähtelytaajuus on nopea. Alpha-aallot puolestaan ovat hitaampia, ja aivot tuottavat niitä meidän keskittyessämme esim. meditaatioon. Aallot ovat vahvemmat silmien ollessa kiinni. Nämä aallot tuottavat hyvää oloa, alentavat verenpainetta, pulssia ja stressihormoneja. Theta-aallot ovat vielä hitaampia. Aivot tuottavat näitä aaltoja, kun olemme nukahtamisillamme tai syvässä meditaatiossa. Tällöin huomio kääntyy sisäänpäin, mikä on avuksi meditaatiossa ja synnytyksessä.

Englandin kokemus äitinä ja kätilönä on, että nainen luontaisesti alkaa synnytyksen beta-aaltojen taajuudella. Nainen on vielä keskittynyt ulkoiseen maailmaan, ja hänen pitää pysyä siellä niin kauan kuin hänellä on mahdollisia velvollisuuksia, kuten muiden lasten hoitaminen. Usein synnytyssairaalaan saapuminen ja kysymyksiin vastaaminen edellyttää häneltä vielä loogista ajattelua ja keskustelukykyä. Jos tämä ajatteleminen, suunnitteleminen ja puhuminen jatkuu liian pitkään, siitä voi seurata ongelmia, koska naiset eivät luonnostaan synnytä beta-aaltojen ollessa dominoivia. Valitettavan usein naisten ei sairaalaympäristössä pysty kääntämään huomiota sisäänpäin. Synnyttämisestä tulee järjen matka, jonka aikana äidin pitää ajatella ja suunnitella, mitä hän tekee seuraavaksi. Tämä tuottaa beta-aaltoja, mikä puolestaan ei edistä luonnollista synnytyksen kulkua.

12074522_895449270540230_4899630214878604058_n

Synnytys ilman kärsimystä -työpaja Turussa syksyllä 2015

Toisaalta jos synnytysympäristö on hiljainen ja suotuisa ja nainen saa keskittyä synnytystyöhön, hänen huomionsa tulee luonnostaan pikku hiljaa kääntymään sisäänpäin synnytyksen edetessä ja hänestä tulee vähemmän puhelias, sosiaalinen ja enemmän intuitiivinen. Kohdun supistuminen yhä useammin ja useammin vaatii keskittymistä, äidin huomio kääntyy sisäänpäin ja tämä prosessi tuottaa aivoissa alpha- ja theta-aaltoja.

Nainen voi jo raskauden aikana harjoitella sisäänpäin kuuntelemista. Synnytys ilman kärsimystä –valmennus yhdistää tanssin (Dancing for Birth), meditaation, kivunkohtaamisharjoituksen ja taiteen unohtamatta tiedollista puolta. Seuraava työpaja pidetään Turussa 14.2.2016.

– Alessandra Sarelin, äiti, doula, Dancing for Birth ohjaaja

Pelkopupusta äitikarhuksi

Copy of Untitled designIhana synnytystarina, ja upea esimerkki Traumasta riemuvoittoon -ohjelman vaiktuksesta!

”Ensimmäinen synnytykseni meni lääketieteellisesti katsottuna hyvin mutta sai minut kuitenkin tuntemaan itseni avuttomaksi. Jossakin määrin sairaalajärjestelmä oli jyrännyt minut. Varsinkin koska olin joutunut ottamaan Cytotek-lääkettä vastoin tahtoani. Koin myös, ettei minua synnytyksen aikana huomioitu eikä nähty vaikka minulla oli erittäin kovat kivut käynnistyksen takia. Minä ja avopuolisoni tunsimme molemmat, että synnytys muistutti ”avaruusolentojen sieppaus” –tilannetta.

Tämän kokemuksen takia halusin seuraavalla kerralla doulan tuekseni synnytykseen. Ajatukseni oli alunperin, että doula antaisi jatkuvaa tukea synnytyksessä koska kätilöillä ei ole siihen aikaa. Lisäksi halusin doulan tiedolliseksi tueksi jos komplikaatioita tulisi. Ajattelin kuitenkin, että tällä kertaa saisin normaalin synnytyksen.

Kun palkkasin doulan raskauden alussa en olisi voinut edes kuvitella minkälainen matka minulla olisi edessäni – matka omaan itseeni. En ollut ajatellut käyttää doulaa henkisenä tukena odotusaikana mutta raskauden edetessä esille tuli monta eri aspektia, jotka vaativat huomiota. Doulani Alessandra käytti EFT-menetelmää työkaluna ja kokeiltuani kerran hieman skeptisin mielin huomasin miten paljon taakkoja minulla oli mukana edellisestä raskaudestani sekä ensimmäisestä vuodesta vauvan kanssa. Oli paljon asioita joita minun piti käydä läpi ennen kuin olisin valmis ottamaan vastaan toisen lapsen. Usein koin, etten ollut fyysisesti ja emotionaalisesti valmis mutta EFT-ohjaus antoi minulle energiaa ja työkaluja kohdata tiedostamattomalla tasolla oleva psyykkinen kaaos, johon en kokenut työn ja pikkulapsiarjen takia voivani itsenäisesti tarttua. Hetket Alessandran kanssa olivat tärkeitä hengähdystaukoja ja niistä tuli tapa antaa itselleni aikaa ja huomiota. Ensimmäisessä raskaudessa olin pelännyt menetettäväni lapseni mutta nyt pelkoni olivat erilaisia. Nyt pelkäsin enemmän esikoiseni ”menettämistä” ja sitä, että uupuisin stressistä kahden lapsen kanssa. Kaikki tämä vaati aika monta EFT-ohjauskertaa. Alessandralla oli ainutlaatuinen kyky nopeasti löytää erilaisten sisäisten ristiriitojen ydin ja saada järjestystä kaaokseen. Tunsin, että voin totaalisesti antautua hänelle ja pystyin nojautumaan häneen läpi koko raskauden.

Synnytyksen lähestyessä esille alkoi tulla myös synnytyspelkoa. Pärjäisinkö taas kerran kipujen kanssa? Olisiko tällä kerralla ehkä pahempaa? Synnytyspelko juurtui elämääni. Kävimme pelkoja läpi ja doula sai vastata moniin kysymyksiin. Hänellä oli myös syvällinen osaaminen somaattisesta puolesta, mm. ravintoaineista, ja sain apua kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Äitikarhun voimaMammabjörnens kraftHän jopa auttoi minua tulkitsemaan unen. Siitä unesta tuli koko synnytyksen symboli sekä psyykkisen matkani avain. Aivan lyhyt kuvaus unesta ehkä auttaa avaamaan tätä: unessa minä ja Alessandra löysimme yhdestä kellarista karhun, joka oli vangittu ja kaltoin kohdeltu. Yhdessä me autoimme sen ylös kellarista ”vapauteen”. Alessandra kertoi, että klassisen unien tulkinnan mukaan karhu voidaan nähdä osana itseä, kun minä taas tulkitsin karhun synnytyksenä – alkuvoimana joka päästettiin vapaaksi. Näin jälkikäteen voisi sanoa, että molemmat tavat katsoa unta olivat oikeita.

Raskaus sai dramaattisen käänteen kun tähän asti normaali raskaus mutkistui ja jouduin lääkitykselle. Tästä johtuen Alessandran tuesta tuli yhä tärkeämpää. Kävi ilmi, että käynnistys olisi mahdollisesti taas tarpeen. Se tuntui todella isolta tappiolta sekä uhalta minua ja lastani kohtaan. Siitä hetkestä Alessandran tuki oli elintärkeää. Hän ohjasi minut eteenpäin henkilöille omassa verkostossaan, mm. vyöhyketerapeutin vastaanotolle. Vyöhyketerapia voi valmistella ja pehmittää kohdunsuuta, jotta se olisi kypsempi käynnistyksen sattuessa. Halusin saada käynnistyksestä mahdollisimman pehmeän minulle ja vauvalle.

Näin jälkikäteen uskon, että odotuksesta ja synnytyksestä tuli tällaisia jotta oppisin jotakin elämästä ja itsestäni. Sain uuden mahdollisuuden vaikuttaa käynnistykseen. Se oli jäänyt käyttämättä ensimmäisellä kerralla koska olin ollut liian heikko ja peloissani enkä pystynyt sanomaan auktoriteetteja vastaan. Opin myös, että on hyväksyttävää olla heikko ja väkevä yhtä aikaa. Alessandra tuki ja tsemppasi minua niin, että uskalsin kyseenalaistaa lääkäreiden päätöksiä. Tämä johti siihen, että löysin itsestäni uusia puolia. Karhuemo alkoi astua näyttämölle. Pelkopupu oli myös siinä, vahvan ahdistuksen ja lamaannuttavan pelon muodossa, mutta doulani auttoi Karhuemon esille Pelkopupun viereen.

Ison päivän koittaessa käynnistys oli fakta. Meillä oli kuitenkin onni puolellamme monella tapaa. Alessandra oli mukana aamusta asti ja loi läsnäolollaan turvaa. Itse synnytyksestä tuli huikea. Karhuemo oli aamusta asti ottanut yhä enemmän pelkopupun paikan – maaginen muodonmuutos, joka oli raskausmatkan huipennus. Olimme kaikki rauhallisia kun synnytys käynnistettiin. Doulan tuki oli fantastista ja hän oli aktiivinen ja toimelias koko synnytyksen ajan. Hän ei ollut ainoastaan henkinen tuki niin kuin olin odottanut vaan hän auttoi myös fyysisesti. Hän tuntui tekevän vaistomaisesti töitä ja tiesi usein ennen minua mitä seuraavaksi tarvitsisin. Kaikkein isoin vaikutus hänellä oli avopuolisooni – hän sai alkuun saumattoman yhteistyön, jota olen myöhemmin vertaillut kolmen hengen tanssiin.

Synnytyksen kohokohta (omaa henkistä kasvuani ajatellen) oli kun sain kuulla, että olin avautunut neljästä sentistä viiteen senttiin vaikka tuntui siltä, että olin jo tehnyt paljon töitä. Pettymykseemme kätilö kertoi, että vauva oli edelleen korkealla. Kätilö myös sanoi, että voin saada epiduraalin jos niin haluan. Jos minulla ei olisi ollut doulan tukea vanha minäni olisi varmasti antanut periksi tässä vaiheessa ja ottanut puudutuksen. Sisälläni tiesin kuitenkin mitä nyt pitäisi tehdä ja vaikka Alessandra ei sanonut mitään tunsin, että hän oli samaa mieltä. Nyt oli aika tehdä synnytystyötä toden teolla, ei maata passiivisena synnytyssängyllä ottamassa vastaan kipua. Vaikka pelkäsin nousin ylös sängystä. Karhuäidin oli aika astua esille! Mutta viereisestä synnytyssalista kuului huutoa ja se häiritsi keskittymistäni ja teki minut hermostuneeksi. Doula oli kuitenkin viisas ja laittoi musiikkia päälle peittämään muita ääniä. Musiikki, doulani ja avopuolisoni kädet kehollani jokaisen supistuksen ajan (sekä ilokaasu) teki tästä maagisen kokemuksen. Takaraivossani oli myös oppeja ensimmäisestä raskaudesta, jolloin olin osallistunut Alessandran synnytystanssitunneille ja muistin miten tärkeää liikkuminen ja pystyasennot ovat jotta vauva pääsisi laskeutumaan lantiossa. Liikuin vaistomaisesti, keinutin ja nostin jalkoja yhdessä Alessandran kanssa. Se oli todella iso riemuvoitto ensimmäiseen synnytykseen verrattuna, jossa olin ollut täysin lamaantunut ja paniikin vallassa jo alusta asti, johtuen Cytotekin aikaansaamisista pitkistä ja voimakkaista supistuksista. Vaikka pelko ja kunnioitus olivat myös nyt läsnä en koskaan tuntenut paniikkia.

happy days-2Toinen riemuvoitto oli ponnistusvaiheessa. Edellisen synnytyksen ponnistusvaihe oli melkein kivuton ja olin ajatellut, että se johtui epiduraalista. Vaikka ponnistusvaihe meni myös silloin todella hyvin se jätti minut miettimään jos olin ”päässyt liian helpolla” ja jos tällä kerralla joutuisin kärsimään enemmän. Ponnistusvaiheesta tuli nyt täysin vaistomainen. Alkukantainen voima ja Karhuemo hoitivat ponnistamisen ja se tapahtui lähes automaattisesti. Sieluni syvyydestä nousivat ääniä ja ne auttoivat ponnistamista. Tunsin miten pää tunkeutui lantionpohjan läpi ja se oli mahtava ja pelottava tunne. Ajatella, että minusta voisi löytyi sellaista voimaa ja jotain niin suurta pääsi syntymään kehostani!

Myös nyt doulani oli arvokas tuki. Hän äänteli yhdessä kanssani ja piti minua kädestä. Avopuoliso tuki jalkaani. Molempien apua oli korvaamatonta ja myös nyt yhteistyö oli saumatonta ja kaunista. Kätilö katsoi meitä ihmeissään ja kommentoi rauhallista ja keskittynyttä tunnelmaa. Kun lapsi oli syntynyt olin edelleen hämmästynyt ja tietenkin myös helpottunut – olihan minulla ollut kipuja mutta ne eivät koskaan muuttuneet kärsimykseksi. Olin myös kiitollinen lääkkeellisestä osasta ja siitä, että olin saanut puudutuksen 7 cm. kohdassa. Olin kuitenkin todella ylpeä siitä, että herkkä minä olin pärjännyt niin pitkälle. Ja lähetin monta kiitosta korkeimmille voimille siitä, että kaikki sujui ilman isompia lääkkeellisiä puuttumisia.

Hyvin tietoinen siitä, että synnytys on vain uuden alku rupesin äidiksi toista kertaa. Tällä kerralla minulla oli kuitenkin maaginen ja valoisa kokemus ja isompi ymmärrys itsestäni ja luonnon voimista itsessäni. Äitiydestä ei tullut helpompaa vaikka synnytys olikin onnistunut mutta sain isomman luottamuksen siihen, että muut ihmiset voivat auttaa minua tarvittaessa. Minulle on aikaisemmin ollut vaikeaa näyttää haavoittuvuuttani, mutta tämä synnytys osoitti että hauraus voi olla minun suurin voimani. Emme synny tähän maailmaan pärjäämään yksin vaan olemaan osaa isompaa yhteisöä. Joskus pitää antaa muiden kantaa jotta voi itse kantaa. Olen kiitollinen kaikesta ystävällisyydestä jota olen saanut doulaltani, avopuolisoltani sekä hoitohenkilökunnalta ennen synnytystä ja sen aikana. Kaikki nämä kokemukset ovat myötävaikuttaneet siihen, että minulla on isompi luottamus elämää ja kanssaihmisiä kohtaan. Toivon voivani kantaa tätä kokemusta mukanani vaikeina aikoina – myös nyt kun kamppailen univajeen ja kahden pienen lapsen kanssa.

Toivon, että Karhuemo jaksaa väsymyksestä ja epätoivosta huolimatta, että hän nousee aina uudestaan silloin kun tunnen kaatuvani. Nyt ainakin tiedän, että hän on siellä, sisimmässäni.”